T.k. 16 päivä klo 3 i.p. piretän Palokunna kokous kansakoululla ja piretän sen jälkke Pruutasyyni Kukolan rantaniitylä. Savutan puvuisa ja marsitan kromofoni säestyksen kansa. Uuret jäsenet terve tullet.
Päälikkö.
Pojat tankkasivat ilmoituksen viisi kertaa alusta loppuun ja kaksi kertaa lopusta alkuun. Sitten he sen uskoivat ja vieläpä pitivät tuota ilmoitusta juuri heille itselleen erinomaisen tärkeänä. He olivat miltei loukkautuneita siitä, ettei heille henkilökohtaisesti ollut tultu asiasta ilmoittamaan. Mutta karvari selitti, että eihän palokunnan päälliköllä ole aikaa juosta kaikkien palokuntalaisten ja vieläpä siihen kuulumattomienkin henkilöiden luona ilmoittamassa kunnan kokouksista. Tämä ilmoitustaulu on juuri sitä varten, että siitä yhdellä iskulla kaikki asianomaiset saavat tiedon.
Silloin pojat ymmärsivät asian ja heidän poskensa jo hehkuivat innosta. Tietysti he jos kukaan liittyisivät palokuntaan, sillä Kalliomäen tulipalosta asti he olivat pitäneet itseään itseoikeutettuina palokuntalaisina.
Mutta äkkiä heidän mieleensä muistui eräs arveluttava asia, joka pani heidät epäröimään. Kansakoulu oli Kukolan puolella, vieläpä verraten lähellä taloa. Sinne meneminen oli yhtä vaarallista kuin tunkeutuminen syvälle vihollismaahan, samalla kun voimakas vihollislinnoitus jätettäisiin valloittamattomana selän taakse. Niin paljon strategista älyä oli Jokikylän pojilla, etteivät he vain ilman muuta tehneet noin karkeita virheitä.
Heitä hävetti tunnustaa karvarille asian todellista laitaa, mutta kun karvari vain hoputti heitä lähtemään mukaansa viipymättä, niin Klemolan Reino rohkaisi luontonsa, sylkäisi vasemmasta suupielestään ja sanoi:
— Mää meinaan vaan, että siällä voi syntyä piäni tappelunkrahina noiren Kukolan poikatten kans, eikä me tahrottais häiritä.
— Jaa, emme me pelkää, oikaisi Anssu silmät pyöreinä.
Karvari hymyili, hän kun oli harvapuheinen. Hän muisti tuon illan, jolloin hän oli pelastanut Klemolan Reinon Kukolan poikien kynsistä ja erikoisesti hän muisti sen pilkkalaulun, minkä Reino oli hoilannut kukolalaisten kunniaksi.
— Saisitte jo jättää tappelemiset sikseen, hän sanoi. — Tulkaa nyt vain mukaan. Minä pidän huolta siitä, ettei teidän kimppuunne hyökätä.