— Käännytään sitten tuonne karvarin halkopinoon päin.
Riveissä syntyi kuitenkin nyt jonkin verran sekasortoa, sillä toisella rannalla sattui olemaan kaksi halkopinoa ja vain harvat tiesivät, kumpi niistä oli karvarin. Syntyi tuuppimista ja sanakopua, kunnes karvari julisti että:
— See on tua oikkianpuoline, kun on mnuun halkopinon. Mää sen koloseerasin sin kevääl juur ennen kelirikkoo, ko sillo ol niin myöhhään pakassiiki.
Rantalaa alkoi jo todella harmittaa tuo komento. Hän meni päällikön luo ja sanoi kireällä äänellä:
— Ei tämä käy päinsä. Komennusta ja liikkeitä täytyy harjoitella.
Hänen hämmästyksekseen kauppias hymyili rauhallisesti ja myönteli:
— Tietysti täytyy harjoitella. Ei tämä millään muotoa käy päinsä ilman harjoitusta.
Rantala poistui. Hän ei viitsinyt enää sanoa mitään, sillä hän tiesi ponnistelunsa turhaksi. Hänet leimattaisiin vain päällikön toimen tavoittelijaksi. Kaikki meni täällä päin mäntyä, mutta kenenkään muiden rauhaa se seikka ei häirinnyt.
— Ei se nyt niin ensiluokkaista tarvitse olla, näin maaseudulla, sanottiin. — Eihän tästä saa palkkaakaan.
Ei siinä auttanut ruveta yksinään taistelemaan yleistä mielipidettä vastaan.