Kaikki nämät mainitut seikat yhdessä vaikuttivat sen, että voitonvarmuus päivä päivältä kasvoi omissa joukoissa, jota vastoin epäilys sai punaisten mielissä yhä enemmän jalan sijaa. Kun sitäpaitsi vielä jääkäripataljoona saapui Libausta, ryhtyen järjestämään taistelu-kuntoista armeijaa kutsuntojen kautta kootuista miehistä, niin oli taistelun voitollinen tulos jo varmana vakaumuksena jokaisen mielessä. Lopullinen ratkaisu oli siis vain ajan kysymys enää. Kuitenkin kului vielä monta, pitkää viikkoa kuluttavassa odotuksessa, vaikeissa taisteluissa ja ristiriitaisissa ajatuksissa, ennenkuin päästiin käännekohtaan, ennenkuin voitiin ryhtyä puolustuksesta hyökkäykseen. Siinä toivossa sitä kumminkin työtä tehtiin, valmistuksia ja suunnitelmia laadittiin. Eikä niissä valmistuksissa Karjalan armeijakunnan teknillisellä osastolla ollut pienimmät ansiot. Satamäärin karttoja oli laitettava, laivasto asetettava liikekannalle ja samanaikaisesti pidettävä huolta senkin seitsemistä seikoista.
Ainoaksi kerraksi, jolloin rautatiellä sattui selkkausta, voimme merkitä Miissuan onnettomuuden. Sekin olisi ollut ajoissa vältettävissä, jos rata-osan insinööri olisi ottanut huomioonsa annetut ilmoitukset ja ryhtynyt tarpeellisiin toimiin. Mutta hän katsoi olevansa sotilasjohdon ylä- tai ulkopuolella ja aiheutti niinollen parin ampumatarvevaunun suistumisen radalta kiireisenä taistelu-yönä. Se olikin ainoa häiriö, kuten jo sanoin, ja on sekin laskettava yhden ainoan henkilön itsepäisyydestä ja vastahakoisuudesta johtuneeksi.
Punaisten yleinen hyökkäys.
Helmikuu oli jättänyt perinnöksi ankarat taistelut. Punaisten yleinen hyökkäys keskittyi kiivaimmaksi Ahvolassa, jossa vihollinen tarkasti ohjatun tykistövalmistelun turvissa yritti päivittäin useita kertoja jalkaväkihyökkäykseen, mutta raukesivat nämä yritykset tavallisesti joko alkuunsa tai pistintaisteluun.
Venäläiset sotamiehet ja matruusit, jotka kotimatkallaan antoivat värvätä itsensä Viipurissa, ottivat runsaslukuisina osaa näihin taisteluihin maaliskuun alkupuolella. Samoin ilmaantui runsaasti tykistöä, jopa raskastakin, joka saattoi suoraan sanoen syytämällä kylvää projektiileja.
Niinpä jo ensimäisenä päivänä maaliskuuta yrittivät punaryssälaumat useampaan kertaan tykistötulensa suojassa hyökätä Ahvolaan, mutta lyötiin tuntuvin tappioin takaisin. Myöskin Karisalmelta käsin koettivat punaryssät raivoisan tykki- ja konekivääritulen tukemina hyökätä Näätälässä olevien joukkojen kimppuun, mutta lyötiin vastahyökkäyksin takaisin. Ei auttanut sekään, että vihollinen ryhtyi laajaan saartoliikkeeseen; jättäen suuren määrän kuolleita ja haavoittuneita täytyi sen vetäytyä takaisin Karisalmen asemalle.
Taistelut oikealla sivustalla olivat vähäpätöisiä kahakoita, mutta ansaitsevat sentähden mainitsemista, että niissä kaatuneelta punaisten johtajalta saadusta kirjeestä voitiin päättää seuraavana päivänä tapahtuvan suurrynnistyksen pääpiirteet, jopa Jääsken rintamaosan yksityisseikatkin. Samoin patrullitaistelut Muolassa, Valkjärvellä ja Raudussa supistuivat vähäisiksi kahakoiksi, joilla ei ollut sen suurempaa merkitystä.
Kuitenkin voi niistä, tiedusteluosaston antamien ilmoitusten nojalla, vetää sen johtopäätöksen, että punaiset pitivät "tyyntä myrskyn edellä".
Niinpä sitten seuraavana päivänä, 2. maaliskuuta, alkoikin oikea rajuilma. Aamulla varhain saatiin Imatran kautta tieto Lappeenrannassa olevista kolmesta tuhannesta asestetusta miehestä ja 10 tykistä, joilla kaikilla oli aikomus tulla Imatralle. Kirjeessä selostetulla tavalla hyökkäsivät punaiset, apunaan runsaasti matruuseja, Jääsken Penttilästä Kuurmanpohjan kylään. Huolimatta tykistön ja konekiväärien antamasta tuesta epäonnistui yritys kokonaan. Kiivaan ottelun jälkeen täytyi hyökkääjäin raskain tappioin peräytyä.
Keskustassa jatkui edellisen päivän taistelu Ahvolassa. Radan eteläpuolella ryhtyi vihollinen hyökkäämään Pullilasta Oraa kohti, lähettäen joukon Lanan talon kautta Viskarinkylään, muutamia kilometrejä Hannilan aseman eteläpuolella, mutta peräytti vartiostomme sen Lanan talon luokse, jossa sukeusi pitempi ja vaikealuonteinen taistelu. Kaikki hyökkäykset Oralle lyötiin takaisin. Kuitenkin täytyi ankaran painostuksen ja 8 tuntia kestäneen taistelun jälkeen jättää Näätälän kylä ja siirtyä varustettuun asemaan Kääntymällä.