Siitä huolimatta, että joukot saivat yötä päivää maata taisteluketjussa, oli miesten mieliala erinomainen. Niin alemmat kuin ylemmätkin odottivat vain hetkeä, jolloin päästäisiin puolustuksesta hyökkäykseen, päästäisiin näyttämään, miten sitä oikein hyökätään.
Kuten jo ennemmin olen maininnut joutuivat tärkeät tähystysasemat Ahvolan ja Seitsolan kylien luona ilmaiseksi punaryssien haltuun ja venäläiset tykistöupseerit niitä kylläkin osasivat hyväkseen käyttää. Kuvista näemme tykistö- ja kivääri-tulen vaikutukset liiankin hyvin. Myöhemmin, kun Venäjältä ehti tulla massamäärin raskasta tykistöä, olivatkin tulipalot jokapäiväisiä tapahtumia ja sotilasmajoitus täytyi järjestää maakuoppiin mäentörmässä.
Estääksemme vihollisen keskittämästä liian suurta ylivoimaa Ahvolaan täytyi meidän taas häiritä sen joukkoja Pullilassa. Siitä ei kumminkaan ollut sen suurempaa tulosta, sillä vihollisen sekä mies- että ase-ylivoima oli tälläkin suunnalla vastustamaton. Kuitenkin luulen sen vaikuttaneen samanaikuisesti käytäviin taisteluihin Ahvolan ja Oravalan välimailla, siellä kun vihollisen laaja ja suurin joukoin alotettu kiertoliike keskeytyi melkein alkuunsa.
Valkjärvellä ja Mälkölässä riehuivat pitkin päivää ankarat taistelut, joissa vihollisen hyökkäysyritykset toinen toisensa jälkeen lyötiin takaisin.
Tämä kymmenkunta päivää kestänyt yleinen hyökkäys, jonka tarkoituksena oli kerrassaan murtaa Vuoksen rintama, oli katsottava loppuneeksi. Vain Ahvolassa jatkui se ankarana yötä päivää kestävänä tykistö- ja jalkaväkitaisteluna Ahvolan ja Seitsolan kylien luona olevien kukkuloiden omistamisesta aina huhtikuun loppupuolelle, jolloin punaisten vastustus murtui kiireiseen, päätäpahkaiseen pakoon. Vain Ahvolassa, Mälkölässä ja Raudussa jatkuivat kiivaat taistelut, jota tappiotaulukotkin osoittavat, mutta voittamatta etuja tai maa-alaa sai vihollinen tyytyä pysymään alallaan.
Raskaat olivat tappiomme, ei mieslukuun nähden, vaan sen laatuun; raskas oli se kuorma, jota harjoittamaton nuorisojoukko sai kantaa, semminkin kun usein täytyi lähettää miehet taisteluun ilman pystyvää johtajaa, joista erittäinkin Raudun rintamalla oli suuri puute. Mutta mitä tekisikään rakastamansa maan, kodin ja omaistensa tähden! Sitä vartenhan sitä oli leikkiin lähdettykin! Ellei sitä jaksa kestää, niin kaadutaan!
Kaksi arvostelua.
Ryhtyen yhä itsepintaisempaan taisteluun Ahvolan luona ja varustautuen valtaamaan Hannilan asemaa, korjasi vihollinen Hannilan ja Kavantsaaren väliltä räjäytetyn rautatiesillan. Nyt oli vihollinen tilaisuudessa häiritsemään etuvartioitamme jo aika läheltä, sillä kun oli hallussaan ajan vaatimusten mukainen panssaroitu taisteluvaunu, jossa oli kaksi isoa tykkiä ja useita konekiväärejä. Tykistömme oli liian köykäinen tuhoamaan sitä, vaikkakin useita sattumia todettiin ja sen oli pakko peräytyä. Siitä huolimatta saapui se aina uudelleen.
Myöskin vihollisen kaksi lentäjää kävi heittämässä julistuksia ja pommeja, saamatta koskaan mainittavampaa aikaan.
Paljon vaarallisemmaksi kävi vihollisen runsaslukuinen, päivä päivältä kasvava tykistö, joka venäläisten tykistöupseerien ohjaamana toimi meille erittäin turmiota tuottavan hyvin. Semminkin kun meidän muutamat tykkimme ja panssarijunamme olivat ammusten puutteen takia rajoitetut ampumaan vain "näkyvään maaliin" tai erikoisen vaikeissa tapauksissa.