Maaliskuun puolivälissä muodostettiin entisistä pataljoonista rykmenttejä ja Imatran pataljoonasta tuli niinollen III Karjalan rykmentti. Sen ensimäiseksi suureksi taisteluksi tuli jo 23 päivänä alkaneiden kahnausten jatkoksi liittyvä maaliskuun 26 päivän taistelu! Kiivaimpia ja entisestään runsaammilla joukoilla toimeenpantuja rynnistyksiä Korvenkylää vastaan, oli tämän päivän taistelu. Runsaslukuisella tykistöllä ja konekivääreillä pommitti vihollinen kylää sytyttäen parikin tulipaloa jalkaväen tehdessä laajaa kiertoliikettä.
Rykmentin päällikkö, jääkärimajuri Ståhlberg oli jo joukkoineen saarroksissa, mutta oikealla hetkellä apuun lähetetty joukko karkoitti vihollisen saartavat joukot.
Saman päivän kiivaat taistelut Kuurmanpohjassa vaikeuttivat tilannetta suuresti. Kuitenkin oli vihollinen illan tullen pakoitettu vetäytymään takaisin entisiin asemiinsa, jossa sitten asemasotaa jatkui kiivaana tykistö- ja konekivääri-taisteluna pitemmän aikaa.
Oikeastaan voidaan jo tämänpäiväinen taistelu laskea hyökkäyssotaan kuuluvaksi, se kun alkoi yhtähyvin meidän kuin vihollisen alotteesta, kummankin tehdessä saartoliikettä vastustajansa tuhoamiseksi. Sitäkin suuremmalla syyllä voidaan pitää puolustussotaa loppuneena Joutsenon rintamalla, kun tästä lähtein alotepuoli melkein kokonaan siirtyi valkoisten käsiin, ja alituiset häiritsemiset ja hyökkäilyt nyt kohdistuivat Joutsenon kirkonkylään eivätkä enää Imatraan ja sen ympäristöön.
Tähän on vielä lisäksi mainittava, että kolmannen rykmentin tiedustelu- ja partio-osasto oli taas häiritsemässä säännöllistä elämää vihollisen rintaman takana. Täydellisesti sen ei kuitenkaan onnistunut suorittaa tehtäväänsä, Pulsan—Luumäen välisen rautatiesillan räjäyttämistä, mutta sen moraalinen vaikutus on jo sekin laskettava riittävän suureksi saavutukseksi.
b. Ahvolan rintamalla.
"Antreassa on vihollinen hyökkäillyt Lanaa, Oraa ja Kääntymää kohti. Hyökkäykset ovat kaikki torjutut. Ahvolaa ja Hannilaa vastaan suuntasi vihollisen tykistö ankaran tulen".
"Vain Antreassa on Ahvolan luona ollut kiivasta tykkitulta, joka on aiheuttanut pari tulipaloa. Myös Kannikkoon ja Hannilaan on vihollisen tykistö suunnannut kiivaan tulen".
Sekä: "Paitsi tykkitultaan, kiihdytti vihollinen päivän kuluessa myös kivääri- ja konekivääritultaan Ahvolassa. Haukkavuoren juurella murtui vihollisen ketju ja kärsi se siinä raskaan mieshukan. Etuvartiokahakoita eri paikoilla rintamaa".
Ne olivat tavallisia päivä-ilmoituksia maaliskuun keskivaiheilla. Kenenkään ei sentään tarvitse luulla, että siellä oli niin rauhallista kuin ilmoituksista voisi päättää. Päinvastoin siellä oli kovakin kiire, mutta "miehistö oli tottunut tykkituleen" ja jokapäiväinen taistelu karkaisi "miehet siinä määrin, ettei kukaan enää välittänyt asemasodan tapahtumista". Paitsi silloin kun oli "tekeillä jotain". Ja loppukuusta sitä kyllä ilmaantui "tekemistäkin".