Kuten jo ennemminkin olen huomauttanut, oli tämä sota mielestäni enemmän psykologista kuin strategista. Rohkeasta yritteliäisyydestä oli seurauksena se, etteivät punikit enää tienneet, mitä uskoa. Siksipä he tyytyivätkin tästälähtein tykeillä pommittamaan rintaman eri osia, tuhlaten päivittäin 2-400 ammusta ja vartioimaan tärkeää rautatielinjaansa.
Epäonnistuneesta Näätälän valtausyrityksestä oli seurauksena se, että vielä 29 päivänä saattoi II rykmentti ilmoittaa klo 6 j.p.p.:
V pataljoonan alueella ajottaista kivääri- ja konekivääritulta.
X pataljoonan alueella koko päivän kivääritulta. Klo 4.10 i.p. alkoi vihollisen tykistö pommittaa kukkulaa n:o 9 ja Hauhian torpan pohjoispuolella olevaa aluetta.
VI pataljoonan alueella on päivä kulunut rauhallisesti paitsi muutamia laukauksia Kannikossa. Vihollisen panssarijuna näyttäytyi tänään, jolloin meidän panssarivaunutykkimme ampui sen veturiin 3 laukausta, jolloin juna poistui.
IV pataljoonan alueella oli aamupäivällä aivan rauhallista. Klo 4-5 i.p. pommitti vihollisen tykistö Pullilasta käsin Oraa.
Kääntymällä ei ole ollut muuta kuin etuvartiokahakoita.
Siis rauhallista!
Tappiotaulukoista näemme kuitenkin "ajoittaisen" tykkitulen vaikutukset tältä viikolta.
Kuukauden viimeisenä päivänä ilmoittaa II rykmentti klo 6 j.p.p.: