Pitkin päivää on Oravalassa ollut kivääri-, konekivääri- ja tykkitulta, joka klo 2—l/2 3 oli kiivaimmillaan. Ahvolassa oli aamulla hiljaista kivääritulta, joka klo 7:ltä alkoi kiihtyä. Päivän kuluessa myös tykkitulta, joka oli kiivaimmillaan 1-4 välillä, jolloin vihollinen ampui lähemmä tuhat laukausta.
Hannilan yläpuolella on liidellyt vihollisen lentokone. Panssarijuna on jälleen ollut liikkeellä. Pullilasta käsin on vihollisen tykistö ampunut muutamia laukauksia Oraa kohti.
Kun teemme yhteenvedon maaliskuun loppupuolella käydyistä taisteluista, niin täytyy sanoa, että alote myöskin Ahvolan eli II rykmentin rintamalla on siirtymässä punaisilta meikäläisille. Ainoastaan hyökkäysjoukkojen puutteen takia täytyi tyytyä asemasotaan, joka jo kuukausmääriä oli rasittanut vähäisiä rintamajoukkoja.
Vihollisen lentäjät, jotka eivät suurtakaan pystyneet aikaansaamaan, kärsivät Antrean rintamalla ainoan tappion koko sodan aikana. Tykistömme tarkoin tähdätyn laukauksen jälkeen oli toinen lentäjistä pakoitettu laskeutumaan alas, ja kuten jälkeenpäin saadut luotettavat tiedot osoittavat, on se pudonnut Nuoraan sillan luo, jolloin kone särkyi ja lentäjistä toinen murskautui kuoliaaksi, toinen kuoli saamistaan vammoista muutamia päiviä myöhemmin.
c. Raudun rintamalla.
Helmikuun loppupuolella Venäjältä saapuneiden punaryssien ylivoiman edessä väistyivät etuvartiot taistellen rajalta pohjoista kohti.
Sinne lähetettyjen apujoukkojen avulla saatiin vihollisen eteneminen pysähtymään Raudun aseman luona, joka asema joutui viholliselle helmikuun 23 päivän illalla.
Joukkojen sijoitus uusiin puolustusasemiin tapahtui Raudun kirkonkylän, Leinikkälän- eli Leinikylän, Mäkrän ja Orjasaaren linjalla, jossa se sitten pysyikin pienempiä muutoksia lukuunottamatta loppuun asti.
Saavutettuaan tämän mielestään varmaankin suuren voiton, tyytyi vihollinen seuraavina päivinä ampumaan vain tykistöllään saamatta sen asiallisempaa aikaan. Meille se olikin erittäin tärkeää, sillä ankarat taistelut toisaalla ja vihollisen rintaman laajentaminen Valkjärvellä vaativat sekä huomiota että toimenpiteitä.
Kauan eivät joukot sentään saaneet aikaa järjestäytymiseen ja välttämättömään lepoon, ennenkuin taistelut uudelleen leimahtivat liekkiin Raudun aseman tienoilla. Jo 27 päivänä yrittivät punaryssät todenteolla vallata Raudun kirkonkylän, mutta lyötiin verissä päin takaisin. Eikä sillä hyvä, että vihollinen työnnettiin takaisin: Sille annettiin vielä ajattelemisen aihettakin kiivailla vasta- ja sivustahyökkäyksillä. Taistelua, jossa venäläiset koettivat kaikin muodoin päästä pistintaisteluun, kesti pienempien väliaikojen kanssa pari kolme päivää. Kaikki hyökkäykset lyötiin kuitenkin verisesti takaisin.