Aivan samoin vaikuttivat Vehkeenniityt ja aukeat viljelysniityt
Hannilan ja Kavantsaaren välillä sen, että punaryssät mielellään
pyrkivät metsäisiä kukkuloita kohti Ahvolassa: "Vakavampi mainen matka!
Lempo menköhön merelle, surma suurelle selälle!"
Jos vihollinen olisi tehnyt hyökkäyksensä sieltä tai täällä, kuten esim. Heinjoelta, olisi sen yritys saattanut paremminkin onnistua, mutta kuka voi sen taata! Muistaen Heinjoen vanhojen miesten testamentinteot ennen tappeluun lähtöä, koulupoikien kiihkoisen innostuksen, miesten ja naisten uhrautuvaisen ja rohkean toiminnan kaikkialla, rintamalla ja sen välittömässä läheisyydessä, uskallan omalta osaltani olla sitä mieltä, että punaryssien olisi ollut yhtä vaikeaa tulla sieltä kuin täältä! Vaikeammaksi olisi niiden etenemisen estäminen käynyt, jos helmikuun 11 päivänä olisi luovuttu Hannilan asemasta ja parhaassa tapauksessa Antreastakin, tai jos eräistä, minulle käsittämättömistä syistä, ei sittenkään olisi oikealla hetkellä saatu valmiiksi harjoitettua ja varustettua 8:tta jääkäripataljoonaa Sortavalasta Rautuun. Silloin olisi täytynyt vetää vasen siipi Suvannon yli, kuten minulla jo oli lupakin. Mutta mitä vaikeuksia siitä taas olisi johtunut puolustukseen ja aikanaan tapahtuvaan Kannaksen puhdistukseen nähden, sen voivat arvioida vain ne, jotka tuntevat paikallisia oloja Karjalan Kannaksella, tai voivat kartoista perinpohjaisesti tutustua niihin.
Kylliksi kauan kesti odotusta näinkin, ennenkuin valkoisen armeijan päävoimat joutuivat ratkaisevaan rynnistykseen Karjalassa. Jääköön historioitsijain ratkaistavaksi, pakoittivatko täysin pätevät syyt valloittamaan ensiksi Tampereen ja sitten vasta Viipurin, kuin myös senkin, oliko tähdellistä ylläpitää matkustajaliikennettä samaan aikaan kuin sotaväen kiireellisen siirron piti tapahtua Keskisuomesta Karjalaan. Ottaen huomioon sen, että Tampere valloitettiin jo huhtikuun 5 päivänä ja Viipurin valloitukseen voitiin ryhtyä vasta kolmen viikon kuluttua, tuntui kriitillisissä oloissa odottavasta sotaväensiirtely tarpeettoman pitkäveteiseltä.
Mutta kolme Karjalan rykmenttiä erikoispataljoonineen pystyivät täyttämään ne tehtävät, jotka Suomen tasavallan sotajoukkojen ylipäällikkö sähkösanomamääräyksellä oli antanut:
1) mihin hintaan hyvänsä suojella Savon rataa,
2) puolustaa Vuoksen rintamaa ja
3) — jos mahdollista — estää joukkojen siirtelyä Viipurin—Pietarin radalla.
Kumma kyllä, saapui tähän viimeiseen tehtävään nähden kielteisiä määräyksiä aivan viime viikkoina ennen Viipurin valtausta. Mutta siihen lienevät olleet omat pätevät syynsä siihenkin. Sillä aikaa ehtivät punaiset kuitenkin kuljettaa Venäjältä suunnattomia määriä kaikellaista tappotavaraa, aseita ja ammuksia, jotka kyllä tuottivat meille tuntuvaa vahinkoa, mutta lisäsivät myöskin sotasaaliimme suuruutta!
Valkoisen armeijan taistelut Antrean rintamalla olivat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Suomen maa taas noudatti laillisen hallituksensa antamia määräyksiä, että se oli päässyt irti vuosisataisesta sortajastaan, Venäjästä, ja että yhteiskunnallinen järjestys ja lainturva säilyi Suomen maassa. Näin oli Suomen valkoisen armeijan aseellinen voima luonut uuden Suomen, vapaan ja itsenäisen Suomen, jonka oikeuksien ja yhtenäisen eheyden puolesta jokainen oikein ajatteleva kansalainen on valmis uhraamaan kaikkensa, verensä ja henkensä!