Kimpoat kuin kirkas kiro, hyyssä vartes valkee, siro.
Kussa astut, kasvaa hanki, kukkakenttä jään on vanki.
Kuurakulmin yössä nouset, laukee surman suuret jouset.
Mies kuin korsi eessäs murtuu, elo laaja, lämmin turtuu.
Ympärillä kentät jäiset, surman yössä säihkyväiset.
SEPPELÖITY.
Minkä elin, sen ma lauloin, kirjaelin tähtivöin. Konsa naisen nuoren kauloin, runon hennoin helmipauloin kuudan-kulman seppelöin. Jos ma sorrun, jälkeen jää sentään uni seppelpää.
HÄMEELLE
Tummat vaarat, synkät korvet, hopeaisten vetten vyöt, kunnahilla paimentorvet kuudan-kimmeltävät yöt, päivänpaistehiset nummet, ehtoon kultakajastus, laaksot lauhat, syvät ummet, tähtitaivaan kimallus.
Taivas tummuu, uusi aika, lentää rauhaan korpimaan, nousee tuhatvuotten taika, laulaa yössä lauluaan, Hälläpyörän kuohut huutaa jäämit jälleen haudoistaan, kansan köyryn puuksi puutaa, urhot vain on valveillaan.