Siis tämä on maa, siis tämä on ihmisten koti.
Sinenharmajat pilvet auringon peittää.
Minä hienoja herroja katson, minä viehkeitä naisia katson, vetohevosta kumaraa.
Sinenharmajat pilvet niin raskaiksi käyvät.
Minä näen, ah näen… Olen joutunut väärälle tähdelle varmaan Niin outoa täällä on…
JOULUÖILTÄ.
Joulu-ilta! Tulet loistavat suurissa ikkunoissa, juhlahuoneissa joulukuuset, joululauluja yössä kaikuu!
Minä katuja yksin kuljin ja lasten lauluja kuulin. Minä portaille istuuduin ja muistelin äitivainajaa.
* * *
Minä kentille öisille kuljin — mun ylläni yksin tähdet paloi. Ja puiden kalman-varjojen yli mun varjoni kiiti.