Miten sydämesi suuri puhtaus loistaa silmies syvyydestä! Miten kasvosi selvästi kuvastavat avonaisen, kirkkaan sielusi aateluutta… sun sielusi säteilevän. — — — — —
Miten puhdas ja viileä veresi hohto on kuin Edenin aamun! On hymysi säde, näkymättömästä, oudosta maasta, rannalta vaaleanpunertavalta, mi merehen vaipui — yöhön ja unhoon tai tulevaisuuteen, jonne… aatos ei uskalla lentää.