Syämistä viha sulaa, katkeruus, ylhäinen sielun täyttää sävel uus.
Me työhön käymme valtain valkeitten, iäisen rauhan, riemun, rakkauden.
Valjennut mieltemme on synkin yö, meit' uottaa kesän kylvöt, taisto, työ.
Kamppailu vastaan valtaa kuoleman. Soi yössä kellot Vapauttajan.
Hekla
Ei kesän nuori nurmi peitä pintaani, luo lämpöään ei tunteet herkät rintaani.
Korista kukkakentät eivät juurtain, jäät vyöryvät vain paasiani uurtain.
Ei tulvi tuoksut, käy ei tuuli lauha, ei lepää liepeilläni kevään rauha.
Ikuiset hanget harteitani peittää, rautaiset rakeet pilvet päällein heittää.
On olemuksein synkkä alku-yö, kuiluissain ainainen käy luova työ.