kuin aavistuksen siivin leviää maan äärest' ääreen. Välkkyy, helkkyy jää
kuin soinnut heljät hopeetiukujen. Värisee ilmat, kaiku kultaisten
sävelten tulvan kantaa korkeuteen, yön taivaan tähtisaliin iäiseen.
II
Juhlakellot
Sävelet paisuu, kellot suuret soi, idästä koittaa aamun kultain koi.
Hopeiset, suuret kellot kumisee, maat, metsät, avaruudet humisee
taivaista juhlavirttä, elohon kaikk' elpyy, siintäin säteet auringon
valuvat maille niinkuin siunaus. Yön, talven kesken koitti vapahdus
valloista kuoleman ja yön ja jään, taas päivään käymme, valoon, elämään.