VAIMOLLENI.
On elämäni sinun elämäsi. Ah ainut autuutein on sylissäsi leväten vaipua sun valkeuteesi, uskossa suureen, syvään sydämeesi.
On eloni sun elämäsi tulta. Mit' omistan, sen yksin sain ma sulta, kun käsivartes kiersit kaulahani, kun öiset kutris leikki kulmillani.
Lähestyn sinua kuin pyhää naista, helmassas elän aikaa tulevaista, sa miehuuteni unten ikävöity, kukilla suuren suven seppelöity.
SA OLIT KEIDAS.
Sa olit keidas korpimatkallain, ma vähän annoin, sulta kaikki sain.
Ma kaikilta ja kaikkialta hain, muut oli köyhät, sinä rikas vain.
Miks emme käyneet iät rinnakkain? Nyt yksin yössä itken haavojain.
Sa vaeltaja viitain valkeain, sua nää en. Kadotin ah kauneimpain.
Ma olin käyjä teiden avarain; nyt olet ainut, ylin unelmain,