Koskaan meill' ei päivä koita, ellei heimon henki voita vaaraa, joka ulkoo uhkaa, tekee touoistamme tuhkaa. Ellei ole uskallusta omaan ottaa omistusta, oma myöntää arvokkaaksi, vieras työntää selän taaksi. Oma henki kallein aina, eikä muukalaisen laina.
Sähköt säkenöimään yöhön, miehet päivän uuden työhön, joka nousee, joka koittaa, jättikanteleilla soittaa voimaa maalle tallatulle, sorretulle, vallatulle, joka kahleitansa katkoo, sitehiä vieraan ratkoo, omansa ett' olla voisi, omat hengen helmet loisi.
26.9.1913.
SUOMEN OLYMPIALAISILLE.
Ihmisvoima, jännervoima, rautatahdon kammitsoima, miehen-mielen aateloima.
Pystypäin, ei maassa matain. Karkaisema kilparatain, pyhittämä vuosisatain.
Kansain pienten kirkas kalpa. Väkivallan, sorron salpa. Nouset, kaatuu kaikki halpa!
Sinun vastavoimain voitto, ihmisyyden kannelsoitto, ajan uuden aamunkoitto!
Ylläs menneen iltarusko. Olemukses kangastusko? Ei, vaan vuorenvankka usko.
Et sa taitu, tarmos taipuu hetkeks, miehes maahan vaipuu. Ylhäällä on henkes kaipuu.