I
VALKEA MORSIAN
"Ylistetty, ah muistelit sydämesi ylkää, tulit luokseni tuikkeessa tähtösien. En koskaan, ah koskaan ma sinua hylkää surun, syysyön morsian valkoinen."
Uhriliekki.
1.
ODOTUS.
Kangastaa kaukaa utuvalkeen kevään kirkastus, uneksien vihannoivat kasteiset viidat, hymnit heleet soivat kohoten korkeuteen säteilevään.
Kaikk' kevätvirteen yhtyy helisevään, hartaammin tummat metsät huminoivat, riemuiten purot pulppuu, nousee loivat maat korkeemmiksi. Tähdet himmenevään
vahvuuteen pisaroina hukkuu, haipuu. Nyt valtaa sielun ikuisuuden kaipuu. Oudoille ulapoille soluu pursi.
Ahdasta tääll' on, polku liian kaita. Käy aatos kohti kirkastuksen maita, luo morsiamen, mi kaikki kahleet mursi.