Tuomari. Jaha. — Kuten tiedätte, syyttää miehenne Mäkäräistä lampaanvuonan varkaudesta, mutta tämä puolestaan kieltää syyllisyytensä tähän rikokseen. Tietäisittekö te mitään asiata valaisevaa?
Riikka. Tiijän minä; tuo Mikkohan sen vuonnan vei.
Tuomari. Mistä te sen tiedätte? Todistakaa!
Riikka. Siitä kun se Mikko otti sen sieltä karsinasta navetasta.
Tuomari. Ei se ole mikään todistus. Vai näittekö hänen ottavan?
Riikka. Hyvä ihme… näinhän minä hyvinnii… — (itsekseen.)… ai, nyt taisin erehtyä sanomaan…
Tuomari. Jaha, te näitte siis syytetyn varastavan vuonan. Mutta miksi sitten miehellenne olitte sanonut, ettette tiedä, minne se oli kadonnut? Kuinka tämä on käsitettävä?
Riikka (Hätäytyneenä itsekseen.) Voi minua kurjoo… Eikös tuo ukon kutale, pakanakka ou niät huostanna tiällä kaikki ja nyt tulloo ilimi kaikki koko heilameina; voi, voi!
Tuomari. Mitä te sanotte? Puhukaa kovempaa.
Riikka (Itkien.) Voi, hyvä herrastuomar', minähän sen vuonnan Mikolle annonnii. Ei se ou sitä varkain ottanna, ui, ui…