—he vapauden eestä kuoli vain.
Ken tuntee heidät kaikki!—Jokaiselle meistä
lie sentään kallis ollut joku heistä.
Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
ei tietty kuinka meistä moni niin,
niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
He poissa on. Ja ylle hautojen
pian elämä luo unhon kattehen.
Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,