toisia. Aina kun uusi tuulenpuuska lennähti sähisten
avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin tarttuvan kiinni puun
laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään
tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat
oksat kovasti ja koko runko notkahteli.
Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina.
Mutta koivu piti puolensa.
Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut
lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt
uhrikseen. Se heitti sen korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa