voimakkailla käpälillään ikäänkuin kissa haavoitettua
avutonta hiirenpoikasta.
Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes
tuuli, tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti
sen johonkin lätäkköön ja istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä,
jonkun talon tuuliviirin nenään tai kääkkyräpetäjän
punaselle oksalle.