"Mihin menette, isä? Missä asutte?"
"Poikani, minä en asu enään missään. Huomenna lähden toiselle puolen maapalloa. Siellä on minulla pieni farmi vanhain päiväin varalta. Niinkuin lienet tarinoistani ymmärtänyt, olen minäkin kiehunut monessa liemessä, ja siksi haluan nyt levätä."
"Jos silloin jouluaattona olisitte odottanut hetkistä enemmän, olisin minä tullut teidän mukaanne. Säikähdin silloin niin etten ehtinyt."
Kyynelet tulvahtavat äkkiä vanhan miehen silmiin. Hän kuivaa ne nopeasti. Hetken perästä sanoo hän:
"Me olemme jo puhuneet kylliksi. Luulen että autot odottavat."
Aivan turtana antaa Pekka viedä itsensä ulos, ja nousee autoon, jonka isä maksaa edeltäkäsin. Vielä kerran kysyy tämä:
"Olinpa unohtaa kysyä mitä alaa rupeat lukemaan."
"Insinööriksi", vastaa Pekka autosta.
"Vai niin. Se on hyvä, all right. Terve nyt, tuohon käteen. Hyvästi."
"Hyvästi."