Punapää: Onko se totta, sekin että sinä —?
Pekka: Kyllä. Me taidamme nyt olla kohtalotoverit.
Punapää: Mhmm. O-o-o. Perhana. Mikset sanonut ennen?
Pekka: Kukapa sitä kahden ihmisen väliin. Enkä minä teitä ole nähnytkään yhdessä kuin kerran. Nyt vain ajattelin että kai se sitte oli tämä, joka petti, eli sanokaamme että hairahtui toiseen poikaan.
Klanipää: Mikä sen Jennyn sukunimi on?
Pekka: Kuikkala.
Klanipää: Vai niin. En tunne. Ajattelin jo — —
Punapää: Kuule, Pekka, nyt sinä olet väärässä. Ei tämä ole Kuikkala.
Pekka: Kyllä se oli Kuikkala, jonka kanssa istuit kahvilassa pari viikkoa takaperin, tasan kaksi viikkoa, näinikään lauvantaina. Olin teihin selin, mutta näin seinästä — ne ovat peililasia, niinkuin tiedät.
Punapää; Sinä kuulit siellä ristimänimen, ja yrität nyt pilata meidän välit. En usko Jennystä, en. Se oli koskematon, niin ujo ja nuori.