Punapää: No, minä juon nyt. Mutta sitte minä lähden.
Klanipää: Rauhotu nyt. Mihinkäs sinä lähtisit. Ethän vain aijo häiritä Jennyä? Ajattele vähän ennenkuin menet. Saatat vielä tehdä tyhmyyksiä, ja joudut oikeuteen, saat sakkoa, vankeutta.
Punapää: Ei koskaan minun jalkani astu enään niille portaille, ei
Liisankadullekkaan, ei koko tähän kaupunkiin, ei koko Suomenmaahan.
Pekka: Muistappas että nyt on sota. Et pääse mihinkään.
Punapää: Kyllä pääsee.
Klanipää: Ethän aijo sinne, sinne?
Punapää: Kyllä, jos huolitaan.
Pekka: Se on asia, jota sietää ensin harkita selvinpäin.
Klanipää: Hsst. Puhutaan jotain muuta, mitä tahansa. — Minä tarkotan että murhe on murheellinen seurakumppali. Se nylkee nahkan tuppeen sinun päältäsi ja jättää sinut avuttomana tienoheen kaikkien epätoivon korppien nokittavaksi. Mutta Viinan Henki on se laupias samarialainen, joka sinut pelastaa, pesee haavat, virvoittaa sydämen ja nostaa sinut aasin selkään. Näin sanoi ennen sielukas ja juoppo teologi Turtiainen. Ja minäkin luulen että tämä laupias samarialainen tässä pullossa on paras sielun lääkäri. Aasin selkään! Hih-hih!
Pekka: Kyllähän siinä on perää. Aasin selkään nostaa, istuttaapa vielä takaperin ja antaa häntätupsun kouraan — ohjiksi, näet.