"Älä sinä saatana viisastele. Täältä paukahtaa —"
"So, so, Lutviikki, älähän nyt kiivastu; vallankumous ei saa kiivastua", tyynnyttelee se siivo mies, ja selittää sitte; "Me vahtaamme tätä kaupunkia rovokaattorilta ja rasputiinilta. Sanokaa nyt mitä teillä on asiaa, että me saadaan tällätä raporttiin."
Eihän näistä selviä toisesta paremmin kuin toisestakaan, ellei niille jotain sano. Parasta taitaa olla ettei herätä turhaa närkästystä. Pekka selittää kuitenkin ensin miehille että nämä ovat laittomia tekoja molemmat, julkisen maantien salpaaminen ja aseen paljastaminen maantiellä — niistä saattaa joutua linnaan. Miehet näyttävät säikähtävän ensin, mutta pian se vihainen mies löytää taasen oman kantansa:
"Me pyllistämme sellaiselle laille, köyhälistö pyllistää perseensä porvarin laille."
Sävyisä mies rupeaa laveammin selittämään "lain laajaperäistä käsitystä". Mutta Pekkaa alkaa tympäistä, siksi hän ratkaisee asian suoraan:
"Pankaa sinne raportteihinne että minä menen vaimoani hakemaan synnytyslaitokselta. Riittääkö se asiaksi? Aukeaako tie?"
Näkyy riittävän. Pölkyt nostetaan pois, vyöräytetään kerrassaan ojaan asti. Pekka pääsee ajamaan kaupunkiin. Kaduilla näyttää levottomalta, mutta auton hän saa kuitenkin varmaan suojaan.
* * * * *
Ei ole Pekalla halua pistää nenäänsä sinne kolkkoon laitokseen, jossa ihmisen aluille ripustetaan numerolappu kaulaan. Ei siellä muutenkaan mies-eläjä oikein viihdy. Huh! Kotia Pekka tahtoo viedä sieltä molemmat, ja perillä vasta heitä katsoa. Siksipä hän vain puhelimitse soittaa kammoamalleen laitokselle, kysellen päällisinpuolin kuulumiset ja sopien siitä että Lahja on lähtövalmis tasan kolmen aikaan.
"Näkemiin."