Mutta tanssi on vielä siitäkin omituista, että sillä voidaan ilmaista äärimmäisen surun ja kaihon tunteita. Tapahtuu nimittäin hyvin usein, että kun niissä piireissä, missä tanssijaisia nimitetään "paaleiksi", pannaan toimeen jonkun suurmiehen kuolinpäivän viettoiltoja, niin on näissä muistoilloissa pääohjelmana hyppiminen. Olen usein ajalellut mistä johtuu ja mitä sillä tarkoitetaan kun jonkun kaivatun vainajan muistoa pyhitetään hyppimisellä? Mutta tämäkin tunteiden ilmaisumuoto on aivan luonnollinen. Sillä kun ihminen suree jotain asiaa oikein syvästi, niin saattaa murhe "nousta päähän". Ja on aivan luonnollista, että kun päähän on "noussut" jotain vierasta niin hyppiminen ja rynkyttäminen saa sen laskeutumaan sieltä alaspäin. Muuten on aivan välttämätöntä että heikosta päästä saadaan kaikki pois mikä ei sinne luonnostaan kuulu ja tässä päänpuhdistustyössä ei pidä koskaan keinoja säästää.
On väitetty että hyppiminen ja pyöriminen ei kuuluisi ihmiselle; tässä uskallan kuitenkin olla toista mieltä.
Me näemme ympärillämme luonnossa kaikkialla ilmenevän voimakkaan hyppimis- ja pyörimishalun.
Esimerkiksi kun lammas tulee hulluksi niin se alkaa pyöriä; jotkut kumminkin väittävät, että lammas on hyvin tyhmä eläin.
Jos leikkaamme kanalta pään pois, niin silloin lintuparka "hyppii kuin päätön kana". Emme voi varmasti sanoa hyppiikö kana silloin suuren ilon, vaiko suuren murheen pakotuksesta, mutta olettaa voimme, että se tapahtuu ilosta. Kana nimittäin voipi olla iloissaan siitä, että se ruumiinosa, pää, jossa hänen vaatimaton järkensä ennen asusti ja esti häntä tällaisia hyppyjä tekemästä, että se kiusankappale nyt on poissa. Sitäpaitsi ei päättömän kanan tarvitsi pelätä että hän päänsä seinään hyppää.
Sammakot hyppivät myöskin keväisin. Ne kokoontuvat vesiperäisille maille ja "orkesterin" soittaessa suorittavat he sangen pitkiä loikkauksia. Siinäkin lienee joukossa ilon- ja surunloikkauksia.
Tutkimukset ovat osottaneet myöskin että kun vasikanhäntä leikataan poikki, niin maahan pudonnut hännänpätkä "hyppii kuin poikki leikattu vasikanhäntä". Mikä, tai mitkä tunteet tässä aiheuttavat hyppimisen ei ole aivan varmaa. Oletetaan kuitenkin hyppimisen aiheutuvan siitä ilosta, että tuo hännänpalanen huomaa päässeensä vapaaksi siitä tavattoman riippuvaisesta ja vaaranalaisesta asemasta missä se oli ennenkuin leikkaus suoritettiin.
Onko vasikan järki tuossa hännän palasessa vai onko vasikan järki siinä päässä missä silmät ovat, sitä kysymystä ei ole myöskään vielä ratkaistu. Tästä voimme kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen, että jos ne, jotka hyppivät ja tanssivat ovat järkeviä, silloin täytyy myöskin vasikan järki asustaa hännän päässä.
Vielä muistettakoon, että tuo miellyttävä, koreapukuinen kotilintumme harakka, sekin hyppelee ja tanssii — varsinkin siantappajaisissa. Mutta ihmiset sanovat tätä "harakoimiseksi" ja "harakantanssiksi".
Näin voisi luonnosta tuoda sangen sattuvia todistuksia siitä että hyppiminen on luonnollista; riittäköön kuitenkin edelläolevat.