Mutta vaikkakin tanssimista on hyvin monta eri lajia ja vaikkakin sitä nimitetään monella eri tavalla, niin tarkoitus ja esiintymis-, tai ilmenemismuodot sillä kuitenkin aina ovat samat.
Kun minä varsin hyvin käsitän että arvoisat kuulijani eivät ole koskaan olleet tilaisuudessa tanssimista näkemään, niin tahdon teille lyhykäisesti esittää miten se tapahtuu. Tanssin ilmenemismuodoissa on kylläkin olemassa hienompia ja karkeampia asteita, mutta itse perustus, runko, on sama ja siitä tässä muutama sana.
Samaan huoneeseen kokoontuu paljon sekä naisia että miehiä. Ihmistapoihin kuuluu kylläkin, että huoneessa on istuimia, mutta tanssitapoihin kuuluu että huone on niistä "mööpeleistä" mahdollisimman tyhjä, kannetaanpa usein pöydät, penkit, kaapit ja yleensä kaikki mitä liikkumaan saadaan ulos tanssihuoneesta. Näistä ennakkovalmistuksista voisi tehdä sen johtopäätöksen, että on kysymyksessä joko huoneen hajottaminen, siirtäminen toiseen paikkaan tai ainakin perinpohjainen puhdistaminen, mutta kysymyksessä onkin päinvastoin: huoneen perinpohjainen tomuttaminen.
Kun huone on näin tyhjennetty, asettuvat joukot vastakkain, naiset toiselle, ja miehet toiselle puolen huonetta. Kummassakin joukossa alkavat nyt silmät tehdä työtä, ne mulkoilevat niin vietävästi. Ja kaikki naiset hymyilevät.
Yksi on palkattu soittamaan jollain soitto-koneella. Soiton tarkoituksena on saattaa kaikki nostelemaan jalkojaan tahdissa ja järjestyksessä, lienee sillä tarkoituksena myöskin innostaa, rohkaista j.n.e.
Niinpian kun ensimäiset soiton säveleet kuuluvat, alkaa tanssi. Miehet ryntäävät urhoollisesti naisten luokse ja tarttuvat kourillaan kiinni heihin. Yksi aina yhtä vastaan. Luulisi olevan kysymyksessä sen vanhan rakkaan sylipainin alkamisen, mutta ei. Miehet alkavat pyöriä naisten kanssa ympäri lattian. Kaikki parit pyörivät sangen suloisessa sekamelskassa ja he menevät niin riivatusti. Eivätkä naiset edes pane mitään vastalausetta tällaista hypittämistä ja pyörittämistä vastaan, vaan seuraavat mukana kiltisti ja valittamatta; alottavatpa joskus itsekin pelin. Ja kaikki he ovat hyppiessään niin onnellisen ja autuaallisen näköisiä. Ja tuossa pyörien hyppivässä joukossa, päät nousevat ja laskevat, jalat polkevat lattiaa minkä suinkin ennättävät, ja virtanaan valuu hiki kaikkien kasvoilta. Ja se totisuus ja vakavuus mikä useimmiten ilmenee tanssivien kasvoilla, todistaa että toimitus on sangen arvokasta ja vakavaa harkitsemista vaativaa, näyttää toisinaan aivan kuin tanssijat olisivat — kasvoista päättäen — toistaitoisia, niinkuin sanotaan. Kun tuota menoa sivustapäin katselee, niin johtuu usein mieleen että koko tuo hyppivien joukko on jonkun järkeä riivaavan taudinkohtauksen runtelema; mutta eivät he mielenvikaisia ole, he vaan tanssivat.
Kun soitto taukoaa, silloin palaavat kaikki järkiinsä, miehet jättävät naisensa ja kukin ryntää entiselle paikalleen ja on olevinaan ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Muutamat ovat ottaneet käytäntöön sellaisenkin tavan että he erotessaan tanssilattialla, kiittävät toisiaan. Siitä ei ole vielä varmuudella voitu todistaa mistä tämä kiittäminen aiheutuu, mutta otaksutaan heidän kiittelevän siitä, että ymmärtävät lakata hyppimästä ja toisiaan hikeen asti pyörittämästä.
Soittajan on pidettävä järki päässään ja lopetettava aina silloin tällöin hetkeksi. Sillä jos ei soittaja pitäisi väliaikoja niin — ainakin vanhempien tanssilakien mukaan — tanssijain olisi pyörittävä siksi kunnes väsyneinä kaatuisivat.
Niinpian kun soitto alkaa uudestaan kuulua, alkaa myöskin sama näytös uudelleen, parit vaan vaihtuvat.
Kun tämä tanssiminen, toistensa ympäri hypittäminen ja pyörittäminen on oikein rajua, silloin sanotaan sitä "iloiseksi hypyksi" ja käsitetään sitä iloisen mielialan korkeimmaksi ilmaisumuodoksi.