Sellainen oli asian juoksu, ja tämän minä tahdoin teille opiksi ja ojennukseksi kertoa, tahdoin kertoa näin heti, tällaisessa kunnossa, (esittäjä tulee surulliseksi) näin revittynä ja raadeltuna, (melkein itkien) näin piestynä ja pehmitettynä, (yhä enemmän itkunsekaisella äänellä) näin puurolla poltettuna ja valeltuna, tulla teidän eteenne vannomaan etten minä tästälähtein puuroja keitä! En keitä, en!
Esitelmä tanssista.
Arvoisat kuulijat!
On olemassa eräs inhimillisten tunteiden tai mielialojen ilmaisumuoto, jota nimitetään tanssiksi.
Tätä tanssimista on hyvin montaa eri lajia ja sitä voipi nähdä sangen monenkaltaisissa eri olotiloissa.
Samoin on myöskin tällä tanssimisella moniaita eri nimitys-muotoja, riippuen nimitykset siitä missä tanssi toimitetaan ja minkälaisessa ulkoasussa ovat tämän tehtävän suorittajat ja vielä siitäkin, keitä he ovat.
Kävisi liijan vaikeaksi lyhykäisessä esitelmässä koettaakaan selvittää tanssia koko laajuudessaan, senpävuoksi tyytykäämmekin vaan seuraavaan: Kun tanssin suorittajina esiintyy hienosti puettuja ihmisiä, naisilla kaula, rinnat ja käsivarret paljaina, herroilla häntätakit päällään, sekä niin naisilla kuin herroillakin hansikkaat käsissään, koko huone hais… — anteeksi — tuoksuaa hajuvedeltä, orkesteri soittaa, niin silloin tanssit muuttuvat baaleiksi. Tällainen toimitus ilmaistaan sanomalehdissä ja muissa painotuotteissa sanoilla "hienot baalit". (Älköön tässä kuitenkaan kukaan hairahtuko sekoittamaan kuivakalapaalia tai lastuvillapaalia "baali"-sanan kanssa, sillä jokseenkin varmuudella tiedetään näiden tarkottavan eri asioita).
Jos taasen tanssijoukkona on naisia ja miehiä, joiden ulkoasu on kirjavaa, kaikilla herroilla ei ole käsissään valkoisia hansikkaita, naisilla on rinnat ja käsivarret peitettyinä, tahtia rimputellaan pianolla, hajuvesi tuoksuaa vain siellä täällä, silloin muodostuu tanssi-illasta tanssijaisilta. Ohjelmain loppuun on tavallisimmin merkittynä: "lopuksi karkeloa".
Kun tanssijoukko muodostuu ulkonaisesti vielä kirjavammasta joukosta, naisilla ei näy hansikkaita juuri nimeksikään, nuorukaisten — kun he naisten vyötäisiltä kiinni ottavat — hansikkaan tehtävää toimittaa nenäliina, jos joku tuoksahtaa joltain keinotekoiselta, osotetaan häntä sormella ja sanotaan: tuo tuossa käyttää hajuvettä, vain muutamilla nuorillamiehillä on valkoista silitettyä kaulan ympärillä, huone on tavallinen, musiikista pitää huolta viulu tai useimmiten harmonikka, silloin sanotaan tehtävää tanssimiseksi. Myöskin voidaan tällaista tilaisuutta esimerkiksi sanomalehti-ilmoituksissa merkitä sanoilla: "lyödään jalalla kamalasti", "jalalla ihmeellisesti", "jalalla koriasti", "jalka kiverään", "lopuksi leikkiä", "ynnä muuta", j.n.e.
Mutta kun tanssijoukkue muodostuu taasen ulkoasultaan jokseenkin yhdenvertaisista, naiset ja miehet ovat tanakoita, terveyttä ja elonvoimaa uhkuu kumpienkin olemus, toimituspaikkana on kylänraitti, riihi, luuva, tupa tai joku muu saman arvoinen paikka, "pelataan harmonikalla" tai suupelillä, eivätkä toimitsijahenkilöt tunne väsymystä, yhä kiivaammin vaan varsisaappaan korot permantoon iskevät, käsi saapasvarteen läiskää, ja innostuksen kohottamat hihkaukset ilmoille kajahtavat, tällaista tanssia sanotaan hyppelemiseksi. Näistä tansseista ei tavallisesti ilmoiteta sanomalehtien ilmoitusosastossa, mutta uutisosastoissa niitä usein mainitaan nimityksillä: "nurkkatanssit", "luuvatanssit", "raittihypyt", j.n.e.