Vaivat unohtuivat kuitenkin runsaan palkkion toivossa ja niin päästiin vihdoinkin siihen aikaan jolloin kanat alkoivat munia.
Pian huomasin kuitenkin harmikseni että kanoista ei yksikään muninut muuta kuin yhden munan päivässä. Se harmitti minua, sillä munista sain keskimäärin viisipenniä kappaleelta ja kanan hoito- ja elatuskustannukset tekivät noin kolme-, neljäkymmentäpenniä päivässä. Ne eivät nimittäin kanatkaan elä tyhjästä, ja uusimpain sääntöjen mukaan täytyy niiden ruoka olla jokseenkin monipuolinen. Niimpä täytyy niiden saada öljykakkuja, maapähkinäkakkuja, tuomaskuonaa, kainiittia, superfosfaattia, ripoliinia, sontuliinia, naftaliinia, piroliinia, surmaliinia j.n.e. ja tällainen ravintojärjestelmä tulee jokseenkin kalliiksi.
Mutta: "koksavara maksaa kolme kopeikkaa", tapasi iso-isäni sanoa ja niin se maksaakin. Keksin vihdoin auttavan keinon. Minä leivotin kohtalaisen suuria reikäleipiä edellä mainittujen ainesten sekoituksesta. Laitoin sitten kanat pesäänsä aikaisin aamulla ja pistin jokaisen kaulaan reikäleivän. Näin oli heillä ruoka mukanaan ja keino olikin auttava. Kanat makasivat nyt aivan rauhallisesti pesissään koko päivän, joskus öitäkin. Ja tulos oli se, että kanat alkoivat munimaan seitsemän, kahdeksan, jopa kymmenenkin munaa päivässä.
Jonkun ajan kuluttua alkoivat munat kuitenkin tulemaan liian kovia — niitä ei tahtonut keittämälläkään pehmenemään saada — mutta kun laitoin koppeihin myöskin juoma-astiat niin asia oli autettu.
Alkoi sitten yksi kana hautomaan ja minä tietysti annoin sen tehdä sitä, muutin vaan aina uuden reikäleivän sen kaulalle kun vanha loppui. Ja minun täytyy tunnustaa, että hieman itsekin hämmästyin kun poikaset sitten eräänä päivänä munista ulos tulivat; hämmästykseni aiheutti se, että joka-ainoalla poikasella oli kaulassaan pieni reikäleipä. Ja sitämukaa kun pojat kasvoivat, suurenivat myöskin leivät niiden kaulalla. Eikä ne leivät vähentyneet syömisestä, aina kasvoi vajaa paikka täyteen.
Nyt oli siis kananhoidon kannattavaisuus-kysymys ratkaistu.
Pidin selvänä, että tämä oli uutta rotua ja sen vuoksi päätinkin keksiä uuden rotunimen, ja koska reikäleipä näytteli tässä sangen ansiokasta osaa, niin päätin nimen johtaa siitä. Ajattelin senvuoksi tämän uuden rodun kutsua suorastaan "Reikäleivän"-roduksi, mutta se olisi kuulunut niin kovin tyhmältä, kollomaiselta ja niin kovin suomalaiselta, senpävuoksi olenkin uudet kanani ristinyt "Reigleibbän"-rotuisiksi.
Muuten pyydän teidän pitämään tämän asian vielä toistaiseksi omana tietonanne kunnes ennätän kanoilleni patentin hankkia.
Ennenkuin lopetan esitykseni tahdon mainita muutamia tunnetuimpia kanarotuja sekä sanasen niiden ominaisuuksista.
"Rokkefort"-rotu munii jokseenkin suuria munia. Se on muuten hyvin tarkka ruokavalinnassaan, tulee kalliiksi elättää, sairastaa usein niin kutsuttua kroonillista kanainvatsakatarria. Menestyy meikäläisissäkin oloissa mutta ei kannata.