"Fekkerollerin"-rotu on myöskin hyvin runsas tuotannolleen. Menestyy paraiten eräänlaatuisten lähdemaiden ympärillä.
"Kruppin"-rotu on laajalle levinnyt. Niiden munat ovat harvinaisen kovia ja epäterveellisiä nautittavia, niitä käyttävätkin vaan etupäässä sairaat ja jollakin erikoisella tavalla kivulliset, tuskiensa lievennykseksi.
"Kleinin"-rotu on jokaruokainen, se tahtoo sanoa: ei valitse ruokaansa. Tämä rotu munii kohtalaisen paljon ja melkein poikkeuksetta toisten pesään. Mutta kun rodulla on aivan erikoinen, vähemmin miellyttävä hajunsa, sekä tekee hyvin paljon niin kutsuttuja nahka-, ja mätämunia niin emme sitä suosittele. Sitä paitse ovat ne jokseenkin hyviä lentämään. Ja eräänä päivänä lensi minunkin kanatarhaani pari sellaista. Ne alkoivat muitta mutkitta hätyytellä kanalani entisiä asukkaita ja varsinkin niitä, joilla leipä oli kaulalla. Ja eräänä päivänä löysinkin pari kanaa kuolleena; niiltä oli leivät syöty ja kaulakin kokonaan poikki nokittu.
Muuten voimme tämän esityksemme nyt lopettaa, ja tässä lausutut ajatukset koota seuraavaan loppuponteen: (Esittäjä käy miettivän näköiseksi. Rykäsee pari kertaa sekä matkii kukkoa kiekauttamalla:)
— Kukkokiekuuuuuuu!!
(Matkiminen on tehtävä niinkuin esittäjä luulee sen luonnollisimmasti saavansa tehdyksi, eikä suinkaan tarvitse edelläolevia kirjaimia seurata, joilla vaan on kuvattu ajatuksen tarkoitus.)
"Ruton ampuma".
(Esittäjä tulee sisään yksinkertaisessa työmiehen puvussa, paulapieksut jalassa, piippunysä hampaissa, lakki päässä. Istuu häntä varten varatulle tuolille yleisön eteen. Istuttuaan painaa hän toisella kädellään hieman lakkiaan ja sanoo:)
Päivää!
Minä olen se Erkki sen Maijan poika sieltä Kylmäkorven torpalta. Kyllähän te minun tunnettekin ja äitivainajani ainakin tunnette. Ja onhan minusta paljon puhuttu ja oikein on joskus aviisin päällekin kirjoitettu. Ja kun ne nuoret pyysivät että minä tännekin tulisin jotain juttelemaan niin tulinpahan kun ei muutakaan kiirettä ollut. Ja minä tuumasin kertoa teille eräästä kaupunki-matkastani kolme-neljäkymmentä vuotta sitten. Että jos nyt avaisitte korvaläpenne, minä kun en jaksa huutaa.