Kauppapuoti. Ovi oikealle ja toinen vasemmalle. Hyllyt tiskin takana ja sivuilla tyhjät tavaroista. Lattialla lähellä vasemmanpuolista ovea muutamia puulaatikolta, joissa on hevosenkenkiä, nauloja y.m. Seinässä niiden yläpuolella riippuu muutamia huiveja, vöitä y.m. vaatetavaraa. Tiskillä saha ja nauloja, sekä kaikellaista pientä rihkamaa, lankarullia, paperossipuntteja, tulitikkulaatikolta y.m. kasattuna sikin sokin.
Markkanen (Lyö esiripun noustessa naulaa takimmaisen hyllyn kylkeen ja koettelee sitte käsin naulatun laudan kestävyyttä.) Pitää, sanoi Kautun seppä. (Peräytyy tiskin etupuolelle ja mittailee hyllyä silmillään.) Totta vie, se ei olekaan hullumpi. Jos nikkarilla olisi teettänyt, niin olisi saanut maksaa monet kymmenet markat, eikä värkki olisi tullut yhtään parempi, ei ainakaan lujempi. Neuvokas mies osaa itsekin suoriutua tämmöisissä asioissa. Suotta laitoin toissa vuonna niin pienet hyllyt, mutta eihän sitä silloin vielä osannut arvata, että liike näin pian kasvaisi toista vertaa suuremmaksi. Liekköhän ihmiset joka paikassa niin hölmöjä kuin täällä? Maksavat tavarasta kahdenkertaisen hinnan, kun vaan osaa asettaa hinnan niin ylös, että saavat tinkiä pois muutaman viispenniä. Pöllöt! Luulevat kai vielä tehneensä hyvätkin kaupat. Pysykööt he vaan minun puolestani hurskaassa uskossansa. (Kello viereisessä huoneessa lyö seitsemän.) Seitsemän vasta! Pianpa se tulikin valmiiksi; taidan ehtiä järjestää tavarat jo ennen iltaa. Mutta ei auta yhtään siekailla. Pian tulee taas puoti täyteen ostajia, ja niiden kanssa täytyy loruta puolen päivää ennenkuin ne saa tiehensä. Järjestetään nyt ensiksi eilen tulleet tavarat.
(Menee avoimesta ovesta oikealle ja palaa pian kädessään kolme posliinituoppia, jotka asettaa tiskille. Kääntelee yhtä kädessään.)
Mitäs luulet, Iisakki, voivasi kiskoa tästä kapineesta joltakin puolisokealta torpan muorilta? Antaisikohan tuo kuusikymmentä penniä? Siitä tulisi jotensakin kohtuullinen voitto; tavara on minulle maksanut justiinsa 30 penniä, taikka vähän sitäkin vaille. Minä siis merkitsen tähän ostohinnaksi 56 penniä. Rehellinen kauppias antaa aina ostajain tietää, paljoko tavara on hänelle itselleen maksanut, jottei häntä voitaisi syyttää kiskomisesta. (Kastaa kynän mustepulloon.) Vai kirjoittaisinko kerralla 58 penniä, niin voisin pyytää 65 mutta alentaa sitte 60 penniin. Saattaapa niin ollakin parasta. (Kirjoittaa tuopin pohjaan.) Kas niin. (Asettaa tuopin hyllylle ja ottaa laatikosta toisen.) Tähän samalla tavalla. (Merkitsee hinnan ja asettaa tuopin edellisen viereen.) Ahneus pettää viisaudenkin, sanotaan, mutta eipäs se petä kauppias Markkasta. Jos nyt sattuu puotiin ostaja, joka tietää suunnilleen tavarain oikeat hinnat — ja semmoisia sattuu aina välistä — myydään hänelle tämä tuoppi, johon kirjoitan ostohinnaksi 28 1/2 penniä, kas niin, — ja otetaan siitä 35 penniä. (Asettaa tuopin hyllylle.) Ei tuon vertainen paljoakaan köyhdytä. Ja onhan sitäpaitsi hyvä lohduttaa itseään sillä tiedolla, että on joskus ollut rehellinenkin. Entäs nyt? Luulenpa että kaikkein ensiksi laitan uudet kahvit käyttökuntoon. Niitä kuitenkin kysytään ensiksi. (Avaa tiskin laatikoita.) Tämä laji on minulle maksanut 15 mk:aa 35 p:niä leiviskä, se tekee 1 mk 53 ja 1/2 penniä kilo, mutta luulempa voivani ottaa siitä pyöreän 2 markkasen, kun se kerran on niin sopiva raha. On niin työlästä aina etsiä pientä rahaa ja antaa takaisin, eikä sitä aina satu olemaankaan varastossa. No niin, se laatikko ei kaipaa enää mitään. Tässä on sitte sekundasorttia, jonka hinnaksi arvelisin riittävän 2 mk. 30 penniä, vaikkei minulle tosin jää siitä voittoa kuin 50 penniä. Mutta enkös sittekin saa monasti alentaa siitä pois milloin kaksi, milloin kolme penniä, milloin minkin mäkitupalaisen muijan hyväksi? Minä sanon, mitä vasten heidän täytyy aina ostaa kalliinta lajia kun ohrakahvikin olisi heille kyllä hyvää. Se on minun mielestäni aivan tarpeetonpa, niin, suorastaan paheksuttavaa ylellisyyttä. Ikäänkuin heidän suunsa osaisi erottaa kahvin laadun! Minun on velvollisuuteni estää heitä tottumasta liialliseen ylellisyyteen siinä missä voin, ja se tapahtuu tässä kohden parhaiten sillä tavalla, että lisään 2 mk 30 pennin kahviin, 2 mk kahvia. Se ei kuitenkaan muuten mene kaupaksi. (Pistää kauhansa laatikkoon.) Paniskohan tuota puoleksi? Pannaan nyt koetteeksi. Saahan sitte lisätä parempata, jos tarvitsee. (Pistää muutamia kauhallisia ja sekottaa.) Hyvää tulee; päältä nähden ei kahveilla ole mitään erotusta. Enköhän vielä lisää hiukkasen? (Lisää vielä muutamia kauhallisia.) Kas niin. Nyt saa välttää. Taikka (miettii vähäsen) — eiköhän suora ja selvä peli sittekin olisi paras? Saatanhan minä yhtä hyvästi panna markan kahville semmoisenaan hinnan lisäystä ja siirtää tämän toisen sortin priima kahviksi, jonka hintaa voin samalla alentaa 10 pennillä. Hyvä juttu! Muista nyt Iisakki, että varastossa on enää kahdenlaista kahvia, joista toisella on hintana 2:15 ja toisella 3:75. Kolmas laji on sattumalta lopussa, taikka — no niin — pannaan häntä kanssa vähän laatikon pohjalle tiukan tarpeen varalta. Pitää aina olla valmis esiintymään rehellisenä miehenä, se on minun periaatteeni. Rehellisyys maan perii, heh heh. (Ovikelloa soitetaan. Markkanen juoksee ovelle katsomaan siinä olevasta reijästä). Seppälän Kalle. Hm. Luulenpa, että olin hänen kanssaan liian varomaton, viime pyhänä lasin ääressä. Hän näytti alkavan aavistaa jotain. Mutta olempahan nyt sitä varovaisempi.
(Repäsee äkkiä pois valepartansa ja tukkansa ja viskaa ne ovesta toiseen huoneeseen. Riisuu päällimäisen takkinsa ja työntää sen perässä. Menee sitte avaamaan ulko-ovea.)
Seppälän Kalle (Astuu sisään): Päivää, Risto!
Markkanen: Päivää, päivää!
Kalle: Taisin tulla pahaan aikaan. Sinulla on oikea suursiivous käynnissä, näemmä.
Markkanen: Ei haittaa. Nyt ei ole tarvis pitää liikaa kiirettä, kun ei kauppias ole marisemassa.
Kalle: Eikö hän ole kotona?