Sohvi (Kaivaa taskujaan): No kun nyt emäntä uneutti siinä kiireessä rahan antamatta. Se Liisa tuli kanssa semmoisella touhulla ja elämällä, että pää ihan meni sekaisin. Olisko sinulla lainata?
Kaija: Kunhan ensin maksaisit vanhatkin velkasi. 10 penniä sokerista ja 15 pippurista ja…
Sohvi (Matkien): Ja ja ja. Huuda nyt siinä kaiken maailman asiat! Se on aina tuommoinen, haukkuu toisen suut silmät täyteen kun lähimmäinen joskus pyytää auttamaan oikeassa asiassa.
Kaija: Siinä sen nyt näette. Enkös minä ole aina sitä sanonut? Juoksee nälinkuoliaana ympäri kylää kerjäämässä milloin neljänneksen kahvia, milloin palan sokeria, ja jos joskus kauniisti huomauttaa, että koeta nyt hyvä ihminen ajatella, millä maksaisit takaisin, niin sähähtää kuin kissa. Siinä sen nyt näitte.
Sohvi: Suus kiinni ja mene mökilles saamaan selkääsi Heikiltäsi! Joko se on selvinnyt viimeviikkoisesta humalastaan?
Kaija: Heikkikö? Joka on niitä parhaita työmiehiä kuin olla taitaa, eikä maistakaan kuin kerran vuodessa. Mimmoinen vaan lie sinun Eljaksesi? Tiedänpä hänestä yhtä ja toista, hänestä ja Seppälän Marista, mutta en tahdo tässä pilata lähimmäiseni hyvää mainetta.
Sohvi (Viskaa rahoja Kaijan kouraan): He! Siin' on rahasi, kitupiikki, ja vähän päällekin haukkumisen palkasta. Ei Sohvi niin köyhä ole, ettei hänellä olisi varaakin suuta hyvittää, ei vainen olekaan. Tuoss' on rullasta. (Nakkaa lantteja tiskille.) Hyvästi!
Kalle: Hyvästi! Mitä teillä muilla olisi asiaa?
Kaija: Eipä minulla niin asiaakaan, tulin muuten vaan kuulemaan, liekkö täällä asiat niin hullusti, kuin Taava kertoi.
Kalle: Entäs teillä Jeremiias?