Markkanen: Niin juuri. Hieromassa isännän kanssa oriin kauppaa.
Kalle: Minä kävin tullessani Kannisessa.
Markkanen: Ettekä nähnyt minua? Paljo mahdollista.
Kalle: Eikä isäntä kuulu olleen kotona koko päivään.
Markkanen: Senpätähden minun täytyikin palata näin pian, kun en saanut asiaani toimitetuksi. Istukaa, olkaa hyvä, pankaa tupakaksi. Kas tässä oikein hyvä sikari.
Kalle: Ei, kiitoksia, minä en tullut tänne ostoksia tekemään. Tulin vaan huomauttamaan, että äsken tuli sikarikaupassa pieni erehdys.
Markkanen: Saitteko ehkä pari liikaa? Pitäkää ne vaan, en minä ole niin kitsas.
Kalle: Ei. Puuttuu kaksi.
Markkanen: Se Risto lurjus on nyt keksinyt tämmöisen keinon kehvaltaa itselleen sikareita, kun minä rupesin häntä kovistelemaan sikarinvarkauksista ja vaatimaan tarkkaa tiliä joka sikarista. Senkin ryökäle! Minä menen paikalla käskemään häntä tänne. (Menee viereiseen huoneeseen ja huutelee oven takaa.) Risto hoi! Tule paikalla tänne! No, etkö kuule, kuhnus! (Pistää päänsä ovesta.) Risto ei näy nyt olevan sisällä. Olkaa hyvä ja varrotkaa hiukan; minä menen katsomaan, olisiko hän pihalla tai makasiinissa. Se aina lähteä touhahtaa milloin minnekin, niin että saa puolin päivin häntä huudella ennenkuin hänet tapaa jostakin tallin takaa sikari hampaissa. Voi miten paljo minulla on ollut harmia siitä pojasta!
(Poistuu.)