III.
Seuraavana päivänä olivat Olsenin salissa koossa sekä isäntäväki että vieraat kahvipöydän ympärillä, kun rouva Velker astui sisään, taluttaen Fannia kädestä.
"Älkää ollenkaan häiriytykö", sanoi hän.
"Hyvinpä todellakin teitte, kun tulitte tervehtimään naapurejanne", sanoi Olsen. "Olettehan asuneet tässä vieressä jo kolme viikkoa. Olkaa hyvä, käykää sohvaan istumaan."
"Kiitoksia, minä käyn tänne poikanne luo."
"Minä istun tohtorin luona", sanoi pikku Fanni ja kiipesi hänen polvellensa.
"He ovat varmaankin vanhat tutut", sanoi Olsen.
"Ovat", vastasi rouva Velker; "kun Fanni kolme kuukautta sitte oli sairaana, oli herra Ravn lääkärinämme, ja suureksi osaksi on minun kiittäminen häntä siitä, että Fanni vielä on elossa."
"Te arvaatte minun vähäisen apuni liian suureksi, hyvä rouva", sanoi tohtori.
"Kas niin, muija, vanha nuhjus, älä nyt istu siinä kuin pilvistä pudonnut, vaan kaada rouvalle kahvia."