Jos ma täällä saan
Vaimon kotimaan;
Tok' on so e'es kalvia!
Eikä musta niin
Kuin on tytötkin
Maassa, jossa ei o'o talvia.
[Nimellä »Suomalassen koti» painettu pienillä eroavaisuuksilla Kanavaan, n:o 21 v. 1846; alla on toimituksen muistutus: »Tämän ihanan laulun tekiä eiköön pahastuko sen julkaisemisesta».]
B. LOHDUTUS TALVI-PAKKASESSA
Suomen ukko hoi!
Mikä sinut toi
Tanne, luoma-sijoiltas?
Vaimoko vai kyy?
Vaiko oma syy?
Lienet petettynä himoiltas.
Luulit minä saan
Myöskin Suomen maan
Herkut, mennä maistamaan
Läksit tänne niin;
Juuruit maahan kiin,
Talven kanssa täällä taistamaan.
Saitko herkut? Ei!
Vilu viljat vei,
Nälkä tulla käkesi.
Huolet päivät yöt,
Leivän tähden työt
Väsyttivät, veivät väkesi.
Ah! jos muinoin ties,
Suomen vanha mies
Kuinka käski sotimaan;
Laittanutpa hän
Ennen etelään
Olis itsellensä kotimaan.
Enkä minäkän
Jos mä tiesin tään,
Olis täällä pysynyt
Enpä täällä ois,
Oisin mennyt pois,
Tietäkään en olis kysynyt.
Matka-lintu pien
Olis tiennyt tien
Kunne olis kuljettu;
Joss' on sula maa
Eikä lunta sa'a:
Pakkanen on poijes suljettu.
Miekkoset ne maat
Viattomat, va'at
Kansat siellä, luullakses!
Älä luule vaan,
Niin eip' olekaan!
Kummat saisit siellä kuullakses.