Äl' erkane sä minusta,
Ain' ollos armahani!
En koskaan luovu sinusta,
Sa Valpur ainoani!
Ja usein onni vaihtelee;
Niin käynee lempivälle,
Ett' Roomast' Aksel saattelee
Pian sulosanan hälle.
Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan,
On eessäs, kyyhkyseni!
Hyvästi, Valpur kaunokkaan',
Sä sydänkäpyseni!
(Tirkistelee surumielisesti kirjeeseen ja
kertoo hitaasti ja alakuloisesti:)
Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan,
On eessäs, kyyhkyseni!
(Aukaisee silmänsä ja havaitsee samalla
Akselin, joka on riisunut valepukunsa.)
Oi, taivahinen!
AKSEL (syöksee Valpuria syleilemään).
Täss' on hän, Valpur kaunokkaan',
Sä sydänkäpyseni!
VALPURI.
Aksel!'
AKSEL.
Valpur!