SIGURD.
Mut huomenna on ehkä
Mahdottomampi vielä, Erling yöllä
Jos hyökkää päällemme. Äl' unhota —
HAKON.
Äläkä unhota sa kunnioitusta.
SIGURD.
Uskollisuudest' yksinkertaisesta
Vaan olen haastanut. Se mua kiusaa,
Ett' Erling Kalton juoruj' uskotaan,
Kun eräs seikka niitä vahvistaa.
Kas, kansantaru kertoo Harald Gillen
Vilpillä Norjan valtaohjat saaneen,
Ja että rangaistukseks siitä kuin
Myös julmuudesta Mauno Blindeä
Ja Reinald piispaa kohtaan käy niin pahoin
Nyt jälkeisilleen, että koko Gillen
Suvulla menestystä, onnea
Ei ole missäkään sen hankkeissa.
Niin kansa kertoo. Mua se kiusaa.
HAKON.
Tarut
Senlaiset vanhaa ämmää kiusatkoot,
Ei vanhaa urosta!
SIGURD.
Mut arvoisuutta
Ja enteitä on kansan taruissa.
HAKON.
Ja taikauskoisuutta. Tuolla tulee
Knuut veli.
SIGURD.
Siin' on _epä_uskoisuutta,
Mut arvoisuutta ei. Se viekastelija!
Ma moista inhoon mustaa etanaa.
Nyt tule, Hakon! Mato madelkoon.
HAKON.
Kuninkaan rippi-isäst' arvoin puhu.
SIGURD.
Sun rippi-isästäs? — No, Herran nimeen.
HAKON.
Mull' asiaa on hälle tärkeää.