HAKON (puhkeevalla kiivaudella).
Oi kavaluutta helvetin!
AKSEL.
Kah, kuinka?
Kuningas Hakon Herdebred ois pannut
Tuon rehellisen ehdon Akselille
Vaan siinä aikeess', että hälle ois
Sen täyttäminen mahdoton?
HAKON.
Pois, pois
Mun silmistäni!
AKSEL.
Hakon, Hakon!
HAKON.
Pois,
Ma sanon. Kauanko sa, alamainen,
Puheella tyhmän rohkealla tohdit
Mun kärsivällisyyttän' koetella?
AKSEL.
Ma Trondilainen olen Gillen juurta
Kuin sinä. Arvollisna sotilaana
Ma joukoss' olin Henrik Leijonan,
Sun sotilaas nyt olen, mut en orjas.
Mun morsioni sulo Valpur on.
Sun valtas kirkon pyhyyteen ei yllä.
Hänt' eteen alttarin nyt menen tuomaan.
Sä mieles malta, himos hillitse!
Se kunnon sankarin on suurin voitto.
HAKON.
Pois, sanon.
AKSEL.
Jumal' asiamme päättää.
(Menee.)
HAKON.
Ja tääkö loppu unelmilles? Tää
Sun kohtalosi, Hakon Herdebred?
Tuo tuolla sulta ryöstää valtakuntas,
Tää tässä morsiames sulta ryöstää.
Mit' on sull' enää ryöstettävää? Haa!
On sydän raivoinen. No niin! Mut sit'
Ei ole helppo ryöstää. Kostoa
Se kuohuu, verta janoo, tuima sydän.