HAKON.
Sä siis
Se onnellinen olet valittu.
AKSEL.
Välimme tämän Valpur ratkaiskoon.
Jalona sankarina naisen mieltä
Sa kunnioita, kuninkaana pidä
Myös arvoss' alamaises oikeutta
Ja kristittynä pyhä taru muista
Nabothin viinamäestä!
HAKON.
Omin valloin
En tahdo tässä tehdä; mut ei Valpur
Saa väliämme päättää. Impyelle
Lain mukaan holhoja on pantu; itse
Ei asioitaan saa hän hoitaa, päättää.
Välimme pyhä kirkko ratkaiskoon.
AKSEL.
Mä siihen tyydyn.
HAKON.
Ällös luulko, että
Tyranniks Hakon aikoo, ällös myös,
Ett' onnestaan hän syyttä suotta luopuu,
Kun kirkon laki sinut sulki pois.
AKSEL.
Se tosiaikees onko?
HAKON.
Olavi, mun
Valittu pyhimykseni, sen kuuli.
AKSEL.
Miel'alaa moista rehellinen älköön
Pelätkö, rakastava älköön surko.
Sun luottaa vaatimukses kristityn
Velvollisuuteen; niinhän Akselinkin.
Sen vuoksi juur' ei Valpur häntä nähnyt
Ei moneen ikävöintävuoteen eik'
Ois, jalo Hakon, nähnyt milloinkaan,
Joll' ei se Jumala, jok' uskollisen
On lemmen hellä turva, mulle tietä
Ois kautta kirkon pyhäin kaarrosten
Luo Valpur immen luonut.
HAKON.
Mitä sanot?
AKSEL.
Isällisestä Hadrianon kirjeestä
Täss' otteen sulle annan; hänen itse
Kirjoittamansa sai jo arkkipiispa.
Se kirje katkaiseepi Aksel sulhon
Sukulaisuuden Valpur sulon kanssa.
Ei naimisemme ole rikos enää.