HAKON.
Lanko! Selvästi
Sa tilas ilmi tuot, ja tuokiossa
Sun sydämestäs tulvaa tunteita
Mit' erilaisimpia. Tyttöä
Sa kosit samassa kuin sotaurhoks
Sa kuninkaalles tarjout; mua neuvot,
Varoitat ukon lailla samassa
Kuin kiivaan nuorukaisen tavoin turvaat
Mun sydämeni hyvyyteen. Suo, että
Vakaasti, arvolla ja järjin Hakon
Sun puhees sekasotkuun vastaa. Oikein
Jos ymmärsin, niin Trondilaisena
Minulle, Trondilaisten kuninkaalle,
Uskollisuuttasi ja puolustustas
Sa tarjoit vastaan Erling Kalttoa.

AKSEL.
Niin ihan vilpittömästi ma tarjoon.

HAKON.
Ja hyvän tarjosi ma otan vastaan
Samalla lailla.

AKSEL.
Tämä kädenlyönti
Mun tekee uskolliseks urhoksesi.

HAKON.
Mä kiitän sua ja tunnustan sun arvos. —
Mut mitä tuohon toiseen seikkaan tulee,
Sun muka vainumaasi lemmenliekkiin
Ja julmuuteen ja muuhun, jota pelkäät,
Niin täytyis ylhäisyyten' katsoa
Sit' arvonannon puutteeksi, jos en
Ma kiihkostasi tietäis. Valpur impi
On jäänyt orvoksi, mut häll' on turva
Mun kuninkaallisessa voimassani.
Jos kaunoisen tän armaan ottamalla
Mun kuningattareksen' siveyttä
Ma palkitsisin, ihanuutta, jok'
On kruunun arvoinen; jos siten voisin
Ma tukehuttaa lemmen tuon, min kirkko
Sanoopi synniks, saisin hellyydellän'
Hält' unhotuksiin moisen sulhon, joka
Viis vuotta tietymättömiss' on ollut —
Se rikos oisko?

AKSEL.
Jalo Hakon! Nyt mä
Tajuan sinut: tahdoit kuninkaana,
Isällisenä hyväntekijänä
Hänt' ihanaista hellien suojella,
Keventää hänen elämäänsä. Sin' et
Rakastanut, — ja niin on kaikki hyvin.
Se sama hyvyys, sama ystävyys,
Sua joka Valpuria puolisoksi
Kehoitti ottamaan, nyt aikeestas
Sun luovuttaa, kun kosija on täällä
Ja Valpur immen onnen ehtona
On pyhä liitto tää.

HAKON.
Sä yhä puhut
Kuin juopunut. Mä enkö rakasta?
Ja miks en? Mistä olet nähnyt sen?
Sinäkö vaan voit nähdä ihanuutta,
Suloa Valpurin? Ja eikö urho
Vois rakkautta tuntea, vaikk' ei
Hän sinun laillas huiman hurja ois?

AKSEL.
Sa rakastat siis Valpuria?

HAKON.
Niin
Kuin mies ja niin kuin kuningas. Mä hälle
Suon hyvää; tahdon, että naimisensa
Perustuu puhtaisuuteen, laillisuuteen.
Ma muuten voinen tehdä elämänsä
Yht' onnelliseks, riemuiseks kuin sinä.

AKSEL.
Elämän onnen rakastava näkee
Vaan valitussa armaassaan.