KNUUTI.
Niin raivokas kuin hukka. Kuulkaa, Hakon
Kuningas! Koko kirj' on voimaton.
On tärkein kohta unhotettu. Kuulkaa!
(Rientää kuninkaan jäljessä.)
KOLMAS NÄYTÖS.
Arkkipiispa Erland. Knuuti, kirkonkirja kainalossa
KNUUTI.
Arvoinen isä, suokaa anteeks, että
Erille kuorin veljist' teidät kutsun,
Mut velvollisuus vaatii valmistamaan
Nyt teitä; häitään jouduttaa nuor' Aksel,
Hääväki tuokiossa linnasta
Jo tänne ehtii.
ERLAND.
Ennen kuolemaani;
Suo Herra mulle ilon yhteen liittää
Kaks jaloa ja hellää sydäntä.
KNUUTI.
Mua surettaa, kun täytyy häiritä
Sit' iloanne, isä arvoinen!
Mut onnen kohtalossa nähköön viisas
Vaan taivaan viittauksen; tyytykää
Siis Herran tahtoon, kuullessanne, ett'
Ei ole armon suosiota saaneet
Häät Akselin, ja että lupakirja,
Jonk' Akselille pyhä paavi antoi,
On sattuneesta syystä voimaton.
ERLAND.
Niin, varmaan niin kuin kirkon valta voimall'
Yli kuninkaitten ulottuu, niin varmaan
Vahvistetaan tää kirja voimallansa.
KNUUTI.
Arvoinen isä, kirj' on voimaton.
ERLAND.
Jo eikö Hadrianus ihan selvään
Kumonnut Akselin ja Valpur neidon
Sukulaisuutta?