HAKON (tarjoo kätensä äidilleen; kääntyessään ja katsoen
Akseliin ja Valpuriin).
Nyt toimi
On päätetty. He erotettakoon!
ERLAND (vakavasti).
Ei vielä. — Kovin käyttämään sa vaadit
Lakia moista, joka katkeran
On surun heidän sydämeensä saanut;
No niin, ma taas lain toisen muistiin saatan,
Jok' armiaasti sallii moisten raukkain.
Hyvästit ensin toisillensa tehdä.
HAKON (viivähtää).
No, lyhyesti sitte. Sano, Aksel,
Hyvästi Valpur sisarellesi!
ERLAND.
Niin tarkoitus ei ole; kahden kesken
Vapaasti puhella he täällä saavat.
HAKON.
Taas turhaa tilaa siten synnillisen
Himonsa syötiks antaa! Sääntö tuo
On luonnoton.
ERLAND.
Mut kaikitenkin sääntö,
Jok' ompi noudatettava.
HAKON.
Mut ell'ei
Kuningas sitä salli?
ERLAND.
Niin hän luopuu
Velvollisuudestaan ja kirkon pannaan
Mä hänet julistan.
HAKON.
Kuink' uskalijaasti
Sa puhut.
ERLAND.
Niin kuin arkkipiispa.