HAKON.
Ken
Sun arkkipiispaks saatti?
ERLAND.
Jumala.
HAKON.
Haa, vanhus!
ERLAND (käskevästi, kohottaen sauvaansa).
Poistukaatte! Suotakoon
Raukoille näille rauhaa tointuakseen,
Jäähyväishetki hoivaks, lohdukseen!
HAKON (hillitsee itsensä).
Niin, niin! — Sun tääll' on valta käskeä.
(Menee seuroineen. Arkkipiispa katsahtaa Knuutiin ja
toisiin munkkeihin, jotka sen jälkeen menevät kuoriin.)
ERLAND.
Hiljaista huolt' ei enää häiritä;
Huojennus sydämenne tunteille
Nyt antakaa ja ero ottakaatte,
Mun rakkaani! Mut lyhyt aika teille
Vaan annetaan; se käyttäkäätte. Voimaa
Jumala poloisille teille suokoon!
(Menee.)
AKSEL.
Oi, kiitos, vanhus! Murheen okaat peität
Sä säälin vaalevilla ruusuilla.
VALPURI (ottaa seppeleen päästänsä ja katselee sitä).
Valkoinen ruusu pyhän rakkauden
On merkki; maallinen tuo punaliekki
On sammutettu, — lehdet valkoiset
Kohoovat niin kuin enkelien siivet.