WILHELM.
Sen sanon.
AKSEL.
Ett' on Hakon kunnon urho;
Ett' Aksel hänen suhteen toivossaan
Ei pettynyt.
WILHELM.
Sen teen.
AKSEL.
Vie Immersborgiin
Terveisen' oiva Helfrid siskolleni,
Ja hälle sulin kiitos sano niistä
Tunteista, murheist', iloista, hän joita
Veljensä kanssa lapsest' asti jakoi.
Ah, hyvin tunsi, ymmärsi hän minut.
Ja sano: Aksel Helfrid siskoaan
Ei unhottanut kuolinhetkellään.
WILHELM.
Niin teen. Mä hälle tervehdykses sanon.
AKSEL.
Vaan Valpurille ennen kaikkia!
Hellästi halaan haudass' saada vieress'
Armaani ruumiin nukkua, kun hänen
Elonsa tääll' on päättynyt.
WILHELM.
Niin saat.
Viel' onko muut'?
AKSEL.
Ei muuta.
WILHELM.
Siis — nyt lähden.
AKSEL (kättään hänelle kurottaen).
Mun oiva, kunnon sotaveljen'! Kiitos
Uskollisuudest', ystävyydestäs!
Sen töin sa osotit, vaan sanoin harvoin.
Nyt ota kädestäni väsyneestä
Eloni hyväst'jättö!