HAKON (syleilee Akselia).
Hyvästi!
Viel' eellä päivän laskun tavataan.
(Seuraa uroita.)
WILHELM (lähestyy Akselia).
Mun veikkon', onko haavas kuolettava?
AKSEL.
On. Hartioiltan' olus ota; tuppi
Siit' irroita, se hieno vaate anna,
Sill' että hetken veren juoksua
Voin estää, koettaa elää. Kiitos! Vie
Nyt tuonne minut, pylvään luo, joss' on
Mun Valpurini nimi. Tässä on
Mun hyvä olla. Pane pylvään nojaan
Mun selkän', ett'en kaadu, kun ma kuolen.
WILHELM.
Kärsitkö tuskaa?
AKSEL.
En; vaan rauhallinen
On sydämeni.
WILHELM;
Valpurias etkö
Viel' ennen kuolemaasi mieli nähdä,
Elossa tässä kerran viel'?
AKSEL.
Oi, Wilho!
WILHELM.
Ma kohta riennän hänet tuomaan.
AKSEL.
Varro!
Niin, Wilho, käydä vois, ett' Akselia
Ei enää olekaan, kun Valpur saapuu;
Siis sielun' valiolle sano: Valpur
Nimeä kuiskas Aksel kuollessaan.