Hän vänkäpää on, nurjaa mieltä noudattaa, linnasta äsken vallatusta tultuaan. Ei kuolainta hän viitsi pitää suussansa, ennenkuin verivaahtoon kiukku väljähtyy. En alentaudu sanaa lisää tuhlaamaan.
Menee.
KUORONJOHTAJA.
En suutu sulle mie, ma sinua surkutan. Käy sisään, rukka! jätä vaunut, väisty nyt sä täytymystä! Taivu outoon ikeeses!
VUOROLAULU.
KASANDRA (astuen alas).
Oi voi! kauheaa! voi! (1. säkeistö.)
Apollon! Apollon![113]
KUORONJOHTAJA.
Mit' Apollonille voivotat niin surkeaa?
Ei hän se, ken mieltyy vaikeroimisiin.