— Tuleva vaimoni, — huusi päärin alku keuhkojensa täydeltä iäkkään sukulaisensa korvaan.
Oli omituista havaita, kuinka vanhaksi lady Maria äkkiä näytti tulleen.
Aivan kumaraisena nyökkäili hän hajamielisesti sisarenpojalleen.
— Kiitos kysymisestäsi, lapsi, — mutta nämä vedet koettelevat minua ankarasti.
Loordi Verney yritti toista kirkaisua yhtä turhaan.
— Niin sanoo sir George, — huomautti mylady.
"Ihan rakkaan Toto-parkani silmät", ajatteli rouva Bellairs.
Loordi Verney katsahti epätoivoisesti ympärilleen. Neiti Solinasta hän oli tavattoman sievä ja kohtelias, ja naisen poloinen vanhanpiian-sydän lämpeni rakastajalle hänessä. Hän lähestyi lady Mariaa, nostaen hiljaa tämän kuulotorvea.
Varsin mielissään, kun voi kääntää huomionsa toisaalle, lady Maria nosti sen tavattoman ystävällisesti korvaansa.
— Mitä se on, rakas lapsi? Näkyykö jotakin merkkiä herttuattaresta?
— Sisarenpoikanne, — sanoi neiti Selina kainolla sävyllä, — sisarenpoikanne mylord Verney haluaa ilmoittaa teille, että hän on aikeissa solmita avioliiton rouvan kanssa, jonka hän vastikään teille esitteli.