— Miehen makuuhuoneessako? — huudahti lady Flyte kimakasti nauraen.
Lady Marian kakadunharja nousi täten syntyneen odottelun kestäessä yhä hurjempana. Kitty Bellairs luuli kuulevansa vanhan naisen leukojen ratinan. Varmaa oli, että tämä vihoissaan kirkui äänekkäämmin kuin edes kaivattu Toto-vainaja. Sitten Kitty-rouva, josta totta puhuen näytelmä alkoi jo mennä huvia pitemmälle, tunsi nuoren käsivarren, johon hän nojasi, jäykkenevän ja nuoren vartalon vieressään liikkuvan uudella miehuudella.
— Anteeksi, rouva Bellairs, — sanoi loordi Verney (hän puhui äänekkäästi ja rouvan kummastukseksi täysin sulavasti ja arvokkaasti), — sallitteko minun esitellä teidät tädilleni, lady Maria Prideauxille?… Maria-täti, — virkkoi hän kauniisti kalskahtavalla äänellä, joka aiheutti yleisen hiljaisuuden, — salli minun esitellä rouva Bellairs. Tämä nainen on armollisesti suvainnut hyväksyä minut tulevaksi puolisokseen. Olen miesten onnellisin, ja liitto tuottaa minulle mitä suurinta kunniaa.
Viimeisen lauseensa hän huusi vielä pontevammin kuin edelliset ja vilkaisten Kityn äkkiä punaiseksi leimahtaneeseen poskeen toisti sen sitten melkein kuiskaamalla ja voimakkaan liikutuksen värähdys äänessään.
Hämmästynyt Kitty-rouva suoristausi paisuvin sydämin kumarruksestaan.
"Sitä rakasta nuorukaista", sanoi hän itsekseen. "Sitä rakasta, viatonta ritarillista nuorukaista!"
Hänen kirkkaat mustat silmänsä melkein sumenivat. Hänen liikutuksensa oli jotakin ennen tuntematonta: se oli melkein äidillistä.
Äkillisen, vilpittömän liikutuksen pakoituksesta älykkäimmänkin naisen nokkeluus herpautuu. Rouva Bellairs ei tässä uudessa tilanteessa löytänyt mitään sanoja.
Lady Marian kuurous oli lisääntynyt peloittavaan määrään.
— Perin hauskaa, — mutisi hän, pisti kylmäkiskoisesti kätensä esille ja veti sen pois ennenkuin rouva Bellairs oli ehtinyt sitä koskettaa.