Ah, vielä sitä kysyttekin! Tulen rattoisimmasta kohtauksesta, missä koskaan olen saanut olla mukana. Oi, kun ajattelen, miltä hänen kasvonsa näyttivät hänen istuessaan pyörätuolissaan leininsä ja kiukkunsa tempoiltavana! Ja tultasyöksevä Jasper taisteluvalmiina, ja vanhan Foulksin hampaat suusta tipahtamaisillaan tässä säädyttömässä leikissä!… Spicer, mies, hei, hei, tuepa minua!… Oi, madam, — herra Stafford pyyhki innostuksen kyyneleitä silmistään ja nojasi siekailematta Spiceriä vasten ikäänkuin viimemainitun hintelä ruumis olisi ollut erityisesti hänen tuekseen aiottu pylväs, — oi madam, voisin naurattaa teitä, ellen olisi liian hengästynyt puhuakseni.
— Todellakin, — kiirehti Kitty-rouva puuttumaan pakinaan huomatessaan loordi Verneyn hänelle luonteenomaisella lempeällä itsepäisyydellä taaskin valmistautuvan ilmoittamaan kihlaustaan.
— Herra Stafford, olkaa hyvä ja puhukaa sitten, sillä minusta näyttääkin kuluneen tavattoman pitkä aika siitä, kun viimeksi nauroin.
— Hemmetti, — teette minut perin uteliaaksi! huomautti herra
Staffordin tuki.
— Hyväinen aika! — huokasi herra Stafford uudessa naurunpuuskassa. — Haha! Muuten, Verney, eikö sinunkin pitänyt käydä sen mustasukkaisen aviomiehen kanssa otteluun tänä aamuna?… Ah, samasta merkistä, ja sinun myös, Spicer? Voi hitto! Olen iloinen, kun ette sitä tehneet, sillä jos jompikumpi teistä olisi lennättänyt lyijyä hänen ruumiiseensa, olisin menettänyt kevätkauden parhaan pilan. Totta tosiaan. Hihi, haha, hoho!
— Herra Stafford, — virkkoi loordi Verney vakavana kuin huuhkaja, sillävälin kun Kitty-rouva, johon hilpeän Staffordin riemu oli tarttunut, nauraa kikatti hänen käsivarressaan, — minulla on syvemmät syyt kuin aavistattekaan iloita siitä että mieletön väärinkäsitys sir Jasperin ja itseni välillä selviytyi. Tämä rouvashenkilö ja minä…
— Hyväinen aika, se pila, se pila! — huudahti rouva Bellairs äänekkäällä levottomuudella ja polkien pientä jalkaansa.
— Oh, kaunis rouva Bellairs, — läähätti herra Stafford, — kunpa olisitte ollut siellä jakamassa sen ilon kanssani!
— Tämä rouva… — yritti loordi Verney.
— Tosiaan toivoisin, että olisin siellä ollut! — huudahti Kitty. Ja totta hän puhuikin.