— Mies pysyy aina sanassaan, luulen minä!
— Niin, mutta mies voi myöskin järjellisten syiden nojalla tulla vakuutetuksi, että hän on ollut väärässä.
— Ei, nähkääs, minä olen itsepintainen kuin synti, ja samoin opettajakin, ja kun me tulemme yhteen, niin tartumme toisiamme parrasta, he, he, he! — Uusi myöntymysmyrsky. Rautio kiihtyi, Isola antoi uudelleen vastauksia puheeseen, ja muutaman minuutin kuluttua olivat nuot kaksi tasaväkistä vastustajaa »vetämässä tukkanuottaa» kuten sanotaan.
Vanha puolusti asemaansa varmalla paremmuudella, mikä oli äärettömän suututtava, mutta Rautio hehkuvalla kaunopuheliaisuudella, joka vaikutti innostavasti hänen puoluelaisiinsa; puheenjohtaja herra Timgren, ei irrottanut katsettaan hänestä, vieläpä pastori Ståhlekin nousi rohkeasti ylös, ja Elli Vinterin posket punottivat kuin purppura.
Kun taistelevat vihdoinkin vaikenivat, kuului siellä täällä hajanaisia ääniä ukkojen joukosta: Minä olen samaa mieltä kuin Isola. — Niin, niin, kyllä Isola on oikeassa, meillä on jo yksi koulu liikaa, liitti toinen ivallisesti.
— Minun lapsiani ei opeteta herrastelemaan, arveli kolmas.
— Maailmallinen viisaus voi kyllä olla hyvä, mutta se estää tietoa ainoasta välttämättömästä, sanoi kirkkoväärti hurskaasti. Paavali sanoo: Elkää antako itseänne kääntää monilla ja vierailla opeilla.
— Apostoli Paavali oli oppinut mies, niin siihen määrään viisas, että me luistelijat kentiesi teemme viisaimmin jättäessämme hänen sanainsa selityksen ja sovelluttamisen papeille ja kirjanoppineille, sanoi Rautio suuttuneena.
Kirkkoväärti istuutui ja heitti julmia silmäyksiä tuohon rohkeaan nuoreen opettajaan.
Nyt alkoi kuitenkin äänestys, ja usean äänen enemmistöllä raukeni ehdotus uudesta koulusta. Isola ja puoluelaisensa voivat tuskin salata riemuaan; Rautio taas oli käynyt kalpeaksi; hän nousi ylös ja pyysi vielä kerran puheenvuoroa.