Lotta täti oli ottanut leipää mukaansa tyttöjen murennettavaksi noille kauniille eläimille, jotka niin sievästi kurkoittivat pitkää kaulaansa, ottaakseen heille viskattuja herkkupaloja.
Pieni lammikko vanhojen jättiläislehmusten siimeksessä muodosti sanomattoman kauniin taulun, eikä Helka väsynyt sitä katselemasta, siinä kun hän seisoi nojautuneena vähäisen sillan rautakaidepuita vasten. Tädit istuivat sohvalla lähellä keinotekoista kanavaa, joka johti veden lammikkoon. Myöhemmin he vielä kävivät tallia tarkastamassa sekä ihailemassa hevosia ja pientä varsaa, joka oli täysveristä englantilaista rotua ja emännän erityinen suosikki. Vihdoin vieraat jälleen lähtivät paluumatkalle, ja Lotta täti seurasi heitä puistoveräjälle. — Tänne minä nyt jään, omalle yksityiselle alalleni — sanoi hän iloisesti noikaten hyvästijätöksi — tulkaa pian jälleen ja ottakaa kaikki Kerttulan nuoret mukaanne, sillä hyötymansikat kypsyvät jo pian ja teidän täytyy auttaa minua niitten syömisessä. — Hän viittoi vielä heille viimeiset jäähyväiset, ennenkuin he katosivat metsään.
Juhannus.
— Nyt on juhannus, nyt viettää kesä häitään kautta koko Suomen — lausui Meeri, kun hän muitten nuorten kanssa sitoili pihamaalla köynnöksiä verantaa varten.
— Juhannus muistuttaa aina joulua — sanoi hän. — Tänään ajattelen: "mitenkähän vietämme joulua", ja joulu-aattona muistelen juhannuskokkoa; ne ovat kuten kaksi rajakiveä puolivuosien välillä.
— Niin, mutta joulu-aatto on kuitenkin hauskempi kuin juhannus-aatto — sanoi pieni Ester, joka auttoi tyttöjä antamalla kukkia ja oksia köynnöksiin.
— Niin minunkin mielestäni — vakuutti Eedit.
— Louluputti tytyy "onto tilttiä laptia" — huusi Lilli, joka myöskin tahtoi jotakin joukkoon puhua, ja hänen pikku mansikka suunsa näytti niin suloiselta, että Helka orpanan täytyi viskata köynnös syrjään ja siepata pieni tyttö syliinsä häntä syleilläkseen.
— Lilli tattoo olla tiltti, Lilli pitää louluputitta — löperteli lapsi.
— Oi, ei hän sinua unhota, pikku kultunen, siitä olen varma.